18 March, 2007

Zahra Osman-Sovala on itähelsinkiläinen uusi suomalainen

– Vihreät haluavat enemmän vain lisää maahanmuuttajia Suomeen, halvaksi työvoimaksi houkuttelua. Minusta meidän velvollisuus on ensin työllistää tässä maassa olevia kanta- ja uussuomalaisia, työttömiä. Ero on perustuloajatuksessa. Minulle kansalaiset kertovat haluavansa elättää itsensä, eikä elää perustulon varassa passiivisena. Työstä pitää maksaa palkka ja palkalla pitää voida elää, Zahra Osman-Sovala paukuttaa erot selviksi.

Lauantaina 17.3. iltapäivällä olen mukana Itäkeskuksessa, ensin Tallinnanaukiolla ja sitten marssilla Pikku bulevardia pitkin Piazzalle isoon päätöstilaisuuteen. OletAan tapaavani uuden suomalaisen, melko tyypillisen itähelsinkiläisen Zahra Osman-Sovalan siellä.

Mutta Zahra onkin Vuosaaren demareiden kanssa ensin aamu- ja keskipäivän Kolumbuksen edessä kotikulmilla ja sitten kutsuttuna Kanneltalossa, jossa on Pakolaisavun maahanmuuttajanuorten vaalipaneeli.

Menemme siis ristiin, mutta onneksi känny toimii. Zahra istuu ystävänsä kanssa hetken rauhassa kahvilassa ja ehtii vastata kysymyksiin ennen kuin päättää vaalinaluspäivän Rautatieasemalla ihmisten äänestämään kannustamiseksi.

– Kanneltalon paneeli meni lauantaina hyvin. Aiheesta kiinnostuneita nuoria oli paljon paikalla. Heillä on jo äänioikeus, suuri osa oli alle 25-vuotiaita.

Idän äänestäjien herättäminen

Zahra liikkuu jonkin verran myös keskustassa, mutta keskittyy Itä-Helsinkiin, koska asuu siellä ja on nykyään myös töissä kaupungilla Itäkeskuksessa. – Idässä on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat omia puolestapuhujiaan ja edustajiaan. Minun tehtäväni on saada alueeni asukkaat kiinnostumaan politiikasta, äänestämään ylipäänsä ja äänestämään oman alueensa ehdokasta, hän kertoo.

Neljä vuotta sitten oli aika voimakas maahanmuuttajavastainen perusvire mukana Tony Halmeen kannatuksessa idässä. MTV hyllytti Frederikin vaalimainoksen. Martti Huhtamäellä on suorasukaisen yksisilmäisiä mielipiteitä aiheesta omassa esitteessä.

Miltä nyt tuntuu? Oletko törmännyt rasismiin?

– Kansalaiset tietävät, ettei kielteisillä tunteilla ja asenteilla pysty vaikuttamaan mitenkään yhteiskunnan kehitykseen ja suuntaan. Olen saanut kaikkiaan positiivista palautetta. Helsinkiläiset kannustavat mua eduskuntaan.

Vaalityöryhmässä kantasuomalaisten enemmistö

Suuri osa vaalityöryhmästä koostuu kantasuomalaisista. Zahrahan on naimissa tunnetun stadilaisen demarisuvun vesan kanssa. – Muut maahanmuuttajat suhtautuvat myönteisesti, ottavat esitteen ja keskustelevat oman ehdokkaan kanssa. Mutta maahanmuuttajat ovat usein myös aika passiivisia.


Viimehetken tunnelmat Itiksessä ovat mielenkiintoiset. Ilma on kuin luotu demareiden vaalisääksi Merihaassa. Räntää sataa. No, se on sama kaikille. esitteet kastuvat. Huomaan heti alkuun, että olisi pitänyt vetää pitkät kalsarit jalkaan. Palelee, onneksi saa lämmintä.

Zahran ikioma vaalikone

Verkkosivut ovat hyvin ytimekkäät, asia löytyy nopeasti. erityisen kiitoksen ansaitsee ”Zahran vaalikone, joka vastaa nopeasti”. Uuvuttavan kysymyssarjan sijasta vaalikone antaa aina selvän vastauksen, tyyliin:

– Asumisen hinta kuriin – KYLLÄ. Fyrkat elämiseen.
– Halvoille vuokra-asunnoille – KYLLÄ. Vaihtoehto asumisen hintakuplalle.
– Perheille palveluita – KYLLÄ. Tulevaisuus on lapsissa.
– Rasismille – EI. Erilaiset ihmiset ja kulttuurit vahvistavat Suomea.
– Työtä kaikille – KYLLÄ. Työ on parasta sosiaaliturvaa jne.

”Työ on kunnia-asia”

Zahra kertoo, että ihmiset haluavat peruspalvelut mieluiten kuntoon. Mieluummin palvelut kuin veroalennukset. – Monet valittavat, että terveydenhoito ei toimi, vaikka on hoitotakuun. Mun pääteema on työllisyys. Hyvinvointia luodaan työn kautta. Se on tärkeää, lähtökohdista riippumatta.

– Työ on kunnia-asia minusta, että pystyy elättämään itsensä ja perheensä.

Zahra työskenteli aiemmin Vantaalla. Nyt hän on sosiaalityöntekijä Itäkeskuksessa.

Kaksi Zahraa eivät ole kuin kaksi marjaa

Zahra Osman-Sovala oli kulttuurikeskus Caisan järjestämässä maahanmuuttaja-asioiden paneelissa. Helsingissä on myös ehdolla toinen, vihreiden Zahra Abdulla. Mikä erottaa kaksi Zahraa vai oletteko kuin kaksi marjaa?

– Ero kyllä löytyy. Monet maahanmuuttajat tuskailevat sen kanssa, että he haluavat töihin ja elättämään itse itsensä.

– Vihreät haluavat enemmän vain lisää maahanmuuttajia Suomeen, halvaksi työvoimaksi houkuttelua. Minusta meidän velvollisuus on ensin työllistää tässä maassa olevia kanta- ja uussuomalaisia, työttömiä.

– Ero on perustuloajatuksessa. Minulle kansalaiset kertovat haluavansa elättää itsensä, eikä elää perustulon varassa passiivisena. Työstä pitää maksaa palkka ja palkalla pitää voida elää, Zahra paukuttaa erot selviksi.

Esitteitä enää pari sataa jäljellä

Zahran on nyt helpompi toimia, koska hänellä on nuoresta iästä huolimatta isompi kampanja. – Nyt olen panostanut enemmän. Aiemmin en ollut kunnalla töissä. Nyt olen eli tunnen peruspalveluiden ja hallinnon toiminnan, pystyn ottamaan kontaktia idässä, oman alueen tuntemus on nyt parempi.

Esitteitä on jaettu 9 000 erästä kädestä käteen valtaosa. Parisataa on vielä jäljellä lauantai-iltaa ja vaalipäivää varten.

Zahra kannustaa ihmisiä loppuun asti uurnille. Äänestäminen on tärkeää.

Artsin makkara maistuu

Takaisin lauantai-iltapäivään Itäkeskuksessa. Vaalimarkkinahumun keskelle.

Arto Bryggaren auto tarjoaa makkaroita, demareiden teltta kahvia, kokoomus hernekeittoa, vasemmistoliitto, keskusta ja vihreät ovat myös paikalla. Ehdokkaita siksi sokin, äänestäjä puikkelehtii vaalimarkkinoilla ja ottaa ilon irti.

Arton makkarajonossa yhytän ystäväni Tiina Harpfin (vas sit), joka potee flunssaa takatalvessa. – Vaalityö tuntuu täällä vilkkaalta. Etnomusiikki meidän teltalla on juuri nyt mukavaa ja Bryggaren makkarat maistuvat.

Siistit sisätyöt – ulkotyöt räntäsateessa

Vuosaaren perusdemari- ja asukasaktiivi Tuula Hänninen on ystäviensä kanssa Arton vaalipuuhissa teltan alalla. Miltä Vuosaaressa näyttää? – Demareilla on hyvä vauhti. Innokas palaute, meidän mainokset menee hyvin. Kuten aina kepu tekee poutasäällä sisällä töistä, demarit ja vassarit ovat jalkautuneet torille. Aatteellisestikin näyttää oikealta. Toisilla siistit sisätyöt, toisilla ulkotyöt räntäsateessa….

Nyt alkaa kyllä mennä jo propagandan puolelle, mutta heitän Tuulalle Dna-mainosmukaelman: - Elämä ei ole oikeudenmukainen.

Pitkät miehet arvossa Meri-Rastilassa

Ketkä näkyvät Meri-Rastilassa? – Me teemme ahkerasti töitä Eero Heinäluomalle ja Arto Bryggarelle. Olemme kiertäneet toreilla, metrossa, ravintoloissa ja pizzerioissa. Maahanmuuttajat ottavat hyvin vastaan.

– Teemme maahanmuuttajien kanssa projektityötä. Lauantaina iltapäivällä meille esitellään Leikosaarentiellä etnoruokaa, marokkolaista musiikkia, vaatteita ja koruja, kirjallisuutta ja kulttuuria, Tuula kutsuu paikalle ja kertoo vielä tekstarissa, että talo on täynnä ja fiilis korkealla.

Kun kysyn, miksi tämä porukka tekee vain kahdelle pitkälle miehelle vaalityötä, he vastaavat, että naisten puolesta, esim. Tuula Haataisen, tehdään jo muutenkin. Arto pyysi heitä. Ilkka Hänninen antaa suoremman vastauksen: - neljä vuotta sitten Tony Halme otti paljon ääniä Vuosaaressa ja muualla idän suunnalla. ne äänet ovat kaikki jaossa. Pitää nostaa esille sellaisia ehdokkaita, jotka osuvat siihen. Tällä kertaa se on Arto.

Baarien miehiin puree paremmin mies kuin nainen?, tiivistän. – Joo, ehdottomasti. Urheilutaustainen kaveri puhuttelee baarien miehiä, Ilkka ja Tuula sanovat yhteen ääneen.

Frederik yrittää, muttei pärjää. – Me kuljetaan edellä ja kepun Julma-Juha juoksee perässä. Huomenna nähdään, Tuula arvioi.

Idässä pitää kuunnella – ei julistaa teesejä

Rohkaistun teltan alta keskelle toria, koska siellä seisoo komeana Itä-Helsingin lähiötyön hyvä asiantuntija, kouluttaja Raine Manninen pipo päässä ja jakaa karkkeja.

– Tämä on hyvä keli. Ei ole puolialastomia naisia eikä hyttysiä. Ei sairastu melanoomaan. Hyvä meininki, ei härdeleitä. Ne, joilla on sanottavaa, saavat hyvän syyn tulla kertomaan omia asioitaan.

– Joku Steen1 voi yllättää. Muutama vihreä on tehnyt idässä hyvää duunia, Kun meidän älyköt tekevät enemmän jalkaduunia kentällä, hyvää tulee, lähiötyöntekijä pohtii.

Hän mainitsee tarinan, miten Arto Bryggare pyyhkäisi baariin jakamaan mittojaan ja juttelemaan. – Ensin kundit torjuivat. Mutta jäivät miettimään äänestämisen merkitystä. Pitäiskö sittenkin mennä,

– Tärkeintä on kohdata ihminen. Pitää kuunnella ihmistä, ei julistaa omia teesejään. Se on hyvä nakki, Raine lopettaa idän vaalipäiväkirjaajan pikakoulutuksen ympäristöön.

Jalkapallo-ottelun yliaikaminuuteilla

Itäkeskuksen demareiden peruskallio Jouko Sillanpää patistaa ihmisiä äänestämään.

– Tulos ratkaistaan sunnuntaina. nyt lähdetään taka-asemasta. Tilanne on kuin jalkapallomatsin yliaikaminuuteilla, jolloin maalit tehdään. Väki liikkeelle ja kepu kiinni.

– Lauantai-päivät ja arki-illat onnistuvat täällä aina paremmin, koska perjantai-iltaisin, jolloin meillä on ohjelmaa ollut, väki menee nopeammin kauppoihin ja kotiin. Nyt pysähdytään ja aikaa on enemmän.

Halmeen äänestäjien hän arvelee jäävän kotiin. - Meillä joku Ilkka Taipale puhuttelee heitä. Uutta ilmiötä ei nyt tule.

Turhankin jännittävää

Metallin perusaktiivi Arno Stam on tullut Merihaasta itään. – Poikkeuksellisen jännittävää on, turhankin jännittävää. Ei saisi olla näin jännittävää. Voi tapahtua mitä tahansa. Voitontunnelmissa pitää olla, mutta viimeiset gallupit ovat tuoneet myös lievää pessimismiä, hän vastaa monen vaalin kokemuksella.

– Olisi ollut järkevämpää, että demarit olisivat alun perinkin ilmoittaneet viralliseksi poliittiseksi vastustajakseen kokoomuksen eikä keskustaa. Jos kepu voittaa, me ja kokoomus olemme lähellä, kepulla on tietysti tuhannen taalan paikka valita. Heidän ei tarvitse välittää meistä, voi käydä sekatavarakaupaksi myymään mitä vain.

Irtisanomiset passivoivat peruskannattajia

– Oli enää turha haikailla Paavo Lipposen hallitusten aikaa, joka ei ole enää millään henkiin herätettävissä, globalisaation syömää teollisuuden työpaikka-aloja edustava Arno arvioi.

– En usko, että demareita syytetään irtisanomisista. hallitus on sentään tehnyt muutosturvan puolesta. Demarit ovat nyt ammattiyhdistyssuuntauneempia kuin aikoihin. sen sijaan ihmiset tulevat työpaikkamenetyksistä toivottomiksi, se passivoi meidän peruskannattajia herkemmin. Se voi näkyä.

Sunnuntaina alkaa jo kunnallisvaalikampanja

Olen ehtinyt jo demariteltan alle. Leila Vasama myös asuu idän suunnalla. – On käynyt paljon ihmisiä, jotka eivät ole äänestäneet. He kysyvät listaa ehdokkaista ja suositusta siitä, ketä voisi äänestää. Suosittelen vain sen mukaan, etsitäänkö miestä, naista ja minkä ikäistä. Ihan kuluttajavalistusta vain annan, Leila nauraa.

– Sunnuntaina alkaa demareiden kunnallisvaalikampanja 2008 työväentalon edessä klo 14. Kaikki, jotka haluavat tehdä työtä Helsingin demareiden hyväksi, tulevat silloin paikalle. Presidentinvaalissa kiersimme metrolla Suomi-paitapäällä kapteeni Halosen puolesta. Nyt on niin monta hyvää ehdokasta, että otamme auton avuksi.

– Lähdemme ensin Kannelmäkeen, kierrämme kehä ykköstä kaikki lähiöt matkalla ja päädymme neljän tunnin jälkeen Vuosaareen. Sanoma on: älä nuku onnesi ohitse, lähiöissä kaikki äänestämään. Kaisa kutsuu mukaan.

”Eero on seuraava pääministeri”

Sitten tuleekin huipentuma. Vaalikirjanpitäjä huomaa olevansa keskellä ihmisvirtaa, joka laulaa ”Eero on seuraava pääministeri” läpi sisäkäytävän Piazzalle. Paavo, Päivi, Eero ja Satu menevät edellä. Aikataulu pettää, kun mummot ovat Paavon kimpussa. – Tulee Paavoa ikävä, yksi nainen valittaa metroasemalla.

Yhdellä miehellä Hamelnin pillipiiparikulkueessamme on vaatimaton kyltti, johon on liimattu Tuulan ja Rakelin kuvat ja numerot rinnakkain. Mikä juttu? – Asun Herttoniemenrannassa ja molemmat ovat alueen ehdokkaita, Veikko Rannikko kertoo.

Perheenisä vs puolivallattomat poikamiehet

Lähestyn Piazzaa. Yksi nainen ihmettelee, miksi ei tueta enemmän hyvää perheenisää, vaan ainoastaan sellaisia puolivallattomia poikamiehiä.

Lavalla Reino Paasilinna ja Heli Puura juontavat Liiton tyttöjen alkusoiton jälkeen.

Kansa valitsee 200 edustajaa ja Suomen suunnan neljäksi vuodeksi.

Lompakosta riippumatta peruspalvelut saataville

– Huikean jännittävää. Kaikki on mahdollista, jokainen ääni ratkaisee. Jatkammeko turvallisen Suomen rakentamista. Jokainen ihminen on arvossaan, kaikista pidetään huolta. Luodaan uusia työpaikkoja. Muistetaan työn ulkopuolella olevat.

– Tasa-arvoisen yhteiskunnan perusta on siinä, että lomapakosta riippumatta palvelut ovat jokaisen saatavilla. 20 000 lisää hoitajaa, puheenjohtaja Eero Heinäluoma kertoo muiden päätavoitteiden joukossa.

Sosialidemokratiaa tarvitaan

– Sosialidemokratiaa tarvitaan tekemään näitä tavoitteita, vastapainoksi keskusta-oikeiston valtaantulolle. Hyvä, jota yhdessä rakennamme, ei valu veronalennuksiin niille, jotka eivät niitä tarvitse. Talouden lisääntyvät voimavarat on käytettävä ihmisten hyväksi, Paavo Lipponen tiivistää.

– Mennään äänestämään gallupit nurin. Satoi tai paistoi isoin joukoin, Eero ja Paavo sanovat yhteen ääneen.

Sitten tuli ”tanssi pääministerin kanssa”, koska porvarijohtajat antoivat naisille pakit edellisenä sunnuntaina. Naiset hakivat Piazzalla miehiä tanssimaan.

xxx

Vaalipäiväkirjoja kaksi kuukautta

21 vaalipäiväkirjaa on kahden kuukauden aikana kirjattu nyt ylös ja verkkoon.

Anna Mäenpään startissa idea syntyi. Lukemattomia haastatteluja on tehty, paneelit istuttu, ostarit seisty. Tekstiä syntyi nopeassa tahdissa enimmäkseen iltaisin ja öisin pitkälle toistasataa liuskaa.

Suuren kiitoksen haluan antaa yhteistyökumppanilleni, Helsingin demareiden viitseliäälle verkkotoimittajalle, nuorelle Tiina Hiltuselle. Hän sai lähetyksiäni aamuin, illoin ja öiden aikana.

Se on täytetty.

Äänestä nyt kuitenkin.

Risto Kolanen



17 March, 2007

Harri Saksala heittää keikkaa ja pitää kulttuuriaiheet tapetilla

– Negatiivisia asioita en osaa nimetä, koska kukaan ei tule vuodattamaan. Enemmän palaute on tyyliin, ”muistako silloin vuonna 1971 siellä keikalla”. Ihmiset peilaavat oman elämänsä tapahtumia ja vaiheita ja liittävät niitä minuun, Harri Saksala kertoo vaalipäiväkirjalle keikalla Pikku-Huopalahdessa. Hara tunnistetaan. Ihmiset tulevat juttelemaan, myös helsinkiläisyydestä identiteettinä.

Lauantaina 17.3. iltapäivällä tavoitan opettaja, lakimies, muusikko Harri Saksalan keikalla Yrjänä Sauroksen kanssa Pikku-Huopalahden paikallisessa ravintolassa. Eka setti on takana ja keikka jatkuu vielä illalla. Mitä miehet esittävät?

– Normaalia iskelmiä ja laulelmia jazzmaiseen tapaan ennen kuin ravintolan normaali lauantai-illan ohjelmisto alkaa.

– Keikka ei liity mitenkään vaaliin, ei vihjettäkään. Olemme tehneet tätä paljon kahdestaan, Hara kertoo.

Tavastia täynnä muistokonsertissa

Kaksi viikkoa sitten 5.3. Harri Saksala oli Topmostin kanssa suurten ikäluokkien muusikkotovereiden kanssa K.W. Blomqvistin muistokeikalla Tavastialla. – Tupa oli ihan täynnä. Tavastian Juhani Merimaakin ihmetteli. Meidän ikäpolven muusikot saivat syyn kokoontua yhteen. meillä oli vanhoja kokoonpanoja ja illan aikana syntyi jamijuttuja. Olimme harsoneet keikan Holle Holopaisen ja Eero Luparin kanssa.

– Vaalinalusaikaan siunautui paljon erilaista keikkaa. Olen ollut pääkaupunkiseudulla työkeikoilla eli tehnyt omaan vanhaa ammattia ja näkynyt sitä kautta.

Vaalitöissä vai keikalla

– Soitin viime sunnuntaina nuorten muusikoiden kanssa bluesia ravintola Libertessä (Vapaus) Kalliossa. Siellä kaveri tuli kysymään, onko tämä vaalityötä. keikka oli buukattu jo paljon aiemmin.

– Kyllä muusikko- ja kulttuuriporukka on huomannut, että olen ehdokkaana. Muusikkojen liiton lehti teki ison jutun musta.

Harri on ollut viimeisillä tämän viikon aikana vaaliautolla Itäkeskuksessa ja muissa idän suurissa paikoissa. Hän piti viikon vaalivapaata Humakin kulttuurituottajakoulutuksen opettajan leipätyöstä.

Käpylän alueella omaa työtä

– Olen seisoskellut kaupan edessä Käpylässä ja jakanut omaa brosyyria, missä ihmisiä virtaa. Esitettä on myös jaettu alueella.

Esitettä otettiin 10 000 painos. Se fokusoitiin kulttuuriflyieriksi. Rahallinen satsaus on nyt pienempi kuin 1999 ja 2003. Ilmaisjakelulehtiin ei menty nyt mukaan. Metro oli Haran pääväylä aiemmin. Hän ajattelee tulevansa esille Helsingin demareiden yhteisilmoittelun kautta.

Haran oma kulttuuriskaba

Hesarissa oli ennen ennakkoäänestyksen alkua ja uudelleen tänään 17.3. kiva ja poikkeava ”Kultuuriskaba”, jossa on mukana myös Stadin Slangi – puuhamiehen tietämystä. Päiväkirjanpitäjä tiesi neljä vastausta oikein kuudesta kysymyksestä. Kolmas kysymys on hankalin. kakkonen olisi pitänyt tietää, mutta unohdin lehdestä lukemani vastaushetkellä.

Jos et ole nähnyt, testaapa kulttuuritietämyksesi seuraavilla kysymyksillä:

1. Kuka amerikansuomalainen levytti 20-luvulla kappaleen ”Vapauden kaiho”?
2. Kuka näyttelee Jack Sparrown isää seuraavassa Pirates of Caribbean – elokuvassa?
3. Mistä kaupungista The Flaming Sideburns – yhtyeen vokalisti Eduardo Martinez on kotoisin?
4. Kuka on Suomijazzin Paroni?
5. Mitä tarkoittaa slangisana jorata?
6. Mistä kaupungista Harri Saksala on kotoisin?

(Oikeat vastaukset: 1. Hiski Salomaa, 2. Keith Richards, 3. Buenos Aires, 4. Seppo Paakkunainen, 5. Tanssia ja 6. Helsinki)

Kukaan ei säkätä

– Kuusi paikka tulee. Henkilökohtaisesti olen saanut vain myönteistä palautetta. Kukaan ei ole tullut kaupan edessä tai vaaliautolla säkättämään. Toisaalta stadin kundia tuskin paljon syyllistetään neljän vuoden politiikasta, jos jollain on vahvoja mielipiteitä eri suuntaan, hän miettii katulaulajan rooliaan.

– Tämä vaalikampanja-aika on liian pitkä. Kolme naamaa näkyy television joka kanavilla harva se ilta. Viikolla autolla tuntui jo siltä, että ihmiset vähän väsähtävät tähän kaikkeen mediahuomioon ja julkisuuteen.

Harri oli ehdokkaana 1999 ja 2003. Mikä ero on tunnelmassa?

”Muistatko vuonna 1971…”?

– Ensimmäisellä kerralla oma innostus oli suurin, koska oli uusi asia ja enemmän pelissä. Kokemuksen mukana osaan jo keskittää vaaliteemoja. Fokusoin kulttuuriin, en tehnyt vaaliteemaluetteloa. Eli olen kaventanut aiheita.

– Negatiivisia asioita en osaa nimetä, koska kukaan ei tule vuodattamaan. Enemmän palaute on tyyliin, ”muistako silloin vuonna 1971 siellä kaikella” tai ”vuonna 1966 keikalla”. Ihmiset peilaavat oman elämänsä tapahtumia ja vaiheita ja liittävät niitä minuun.

Hara tunnistetaan. Ihmiset tulevat juttelemaan, myös helsinkiläisyydestä identiteettinä.

Taitelijaeläkkeiden alimitoitus
ja apurahaelämän epävarmuus

Kulttuuriasiat ovat kyllä olleet Haran mielestä hyvin esillä lehdissä. Hesarissa on ollut kahtena päivänä todella isoja kirjoituksia kulttuuriaiheista.

– Viimeisen kahden viikon aikana ihan samat aiheet kuin mulla ovat olleet tapetilla, Hara innostuu ja luettelee:

– Valtion taitelijaeläkkeiden alimitoitus on suuri ongelma, koska paljon jää suuriin ikäluokkiin kuuluvia taitelijoita juuri näinä vuosina eläkkeelle.

– Väliinputoajat eli apurahojen jäljiltä taitelijat, jotka verotoimisto nimeää yrittäjiksi.

Kulttuuri sivussa ehdokkaiden vaaliteemoista

– Kulttuuriteemoja ei muilla juuri ole olut esillä eikä niistä ole sitten keskusteltu. Taiteilijat kuhisevat itse kovasti näistä kahdesta aiheesta. Viimeksi tänään Elviksen puheenjohtaja Martti Heikkilä kirjoitti taitelijoiden tuloista, eli muusikoiden Teosto-maksuasiasta.

– Mulla on sama teema muusikkokentälle ja heidän lehdessä.

Kulttuuripaneeli uupui

Toisin kuin vaaleissa 1999 ja 2003 kulttuurijärjestöt eivät nyt järjestäneet yhtään kulttuuripaneelia. Päiväkirjanpitäjä oli itse suunnittelemassa Kiilan paneelia 1999 ja avittamassa Attacin paneelia teatteri Pasilassa brittinäytelmän jälkeen.

– Nyt ei ollut samanlaisia paneeleja. Vahinko.

– Omat jamit jäivät tekemättä, koska yhteisiä keikkoja tuli niin paljon kolme viikkoa ennen vaalia. Tuntui paremmalta vain käydä itse omilla keikoilla ja antaa työn näkyä. Ilman puheita.

Risto Kolanen



16 March, 2007

Päivi Lipponen uskoo, että naisista on vallankäyttäjiksi


– Mietin lähtiessäni vaalikuvaukseen laitanko päälleni tumman liituraitahousupuvun vai meille naisille tyypillisen jakkupuvun. Päätin valita jakkupuvun, sillä minä uskon, että meistä naisista on vallankäyttäjiksi ja päättäjiksi. Meidän ei tule peittää ja vähätellä naiseuttamme, vaan olla ylpeitä itsestämme, ehdokas Päivi Lipponen kirjoittaa omassa ja nyt myös tässä vaalipäiväkirjassa.

Rakas vaalipäiväkirja, nyt paljastan Sinulle hieman henkilökohtaista(kin)… SONK:n korkeakoulupoliittisen jaoston puheenjohtaja Päivi Hertzberg tulee tutussa seurassa Juttutuvan terassille vapun alla 1994. Olen tullut sinne Reino Paasilinnan tukiryhmän kokouksesta Postipankin Hakaniemen konttorin yläkerroksista.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Päivi soittaa ja kertoo haluavansa kysyä minulta vaalineuvoja. Ajattelen kai silloin mielessäni, että kysyypä hän lyhyen tuttavuuden jälkeen, mutta annan muutaman neuvon. Istun hänen kanssaan myös Helsingin demareiden piirihallituksessa 1996–97.

Sitten vuosina 1994–1995, ”Kun ihmeellinen tapahtuu”...

Päivi yrittää toisen kerran eduskuntaan 1999, vaikka Tellervo Koivisto hieman hillitsee jossain TV-keskusteluohjelmassa. Ahkera yritys kolmannen kerran Päivi Lipponen on ahkeroinut itsensä aikuislukion historian lehtorin toimen ohella tohtoriksi kansakoulujen sivistystehtävään Kuopion läänissä 1800-luvulla liittyvällä väitöskirjalla sekä tehnyt melkein kymmenen kirjaa. Kolme lasta ja uusi avioliitto SDP:n puheenjohtajan kanssa.

Tänään Päivi yrittää eduskuntaan kolmannen kerran, selvästi erittäin tosissaan. Torstaina 15.3. tapaan hänet Vailla vakinaistaa asuntoa (VVA) – vaalitapahtumassa ehdokkaille ravintolalaiva Wäiskissä Hakanimessä. Päivi on jo esiintynyt. Vedän hänet laivan toiseen päähän istumaan, koska puheet tulevat mikrofonista. Päiviä vähän häiritsee kova taustamelu, kun toiselle naisehdokkaille buuataan. Kysyn hänen sanomaansa asunnottomien tapahtumassa.

Torilla Itäkeskuksessa

– Tapasin Itäkeskuksessa torilla ikäiseni naisen, kolmen lapsen äidin. Hän kertoi lastensa huostaanotosta ja siitä, miten ikävä heitä on yhden lapsista syntymäpäivänä. Hänellä ei ollut edes puhelinnumeroa huostaanottoperheisiin.
– Meidän yhteiskunnassa sosiaalipalvelut eivät pysty vastaamaan inhimillisiin tarpeisiin. Turvaverkosta mennään läpi. Pelastusarmeija ja muut tekevät vähäosaisimpien parissa työtä, johon yhteiskunta ei pysty. Heille viedään kahvia roskalaatikoihin ja järjestetään vaatelahjoituksia.

Nyt pitäisi Päivin mielestä miettiä, miten pystymme tukemaan ihmisiä. Lupaus asuntolapaikasta Itäkeskuksen naiselle merkitsee mahdollisuutta nostaa itseään ja saada positiivisuutta tulevaisuuteen, tönäisy eteenpäin oman elämän hallintaan.
– Meitä ehdokkaita on täällä melkein enemmän kuin asunnottomia. Hieman sama tilanne oli aamulla työttömien tilaisuudessa, Päivi ihmettelee.

Helsinki äärimmäisen vaikea vaalipiiri

– Minulla on ollut suurin vaalikampanja näiden runsaan kymmenen vuoden aikana. Vastaanotto on ollut todella hyvä. Tukea ja kannustusta on tullut paljon.
– Helsinki on äärimmäisen vaikea vaalipiiri. Täällä on hyvin vaikea ennustaa, mihin ratkaisuihin henkilötasolla sunnuntaina päädytään. Uskon, että saamme ne kuusi paikkaan Helsingissä. Meillä on hyvä lista.
– Olen aistinut silti ihmeellistä vaisuutta kampanjassa, en tiedä mitä se sitten enteilee.
Ketkä ovat vaisuja?
– Äänestäjät ovat ystävällisiä, kiinnostuneita ja aktiivisia keskustelemaan. Olen kokenut vaalityön valtavan palkitsevana ja opettavaisena.
– Vaisuus koskee kai meitä. Aiemmin isommat vaalityöryhmät ovat olleet liikkeellä. Valtavan hieno kahvi- ja soppatarjoilu pelaa hyvin. Puolueen vaalityön tekijöiden väki on ollut vähäistä, Päivi miettii.
– Tai sitten olen vain osunut sellaisiin tilaisuuksiin

”Mustavalkoisuus kertoo minusta”

Esitemäärä on 18 000, siitä 16 000 tullaan jakamaan. Suuri osa menee käsijakeluna. Päivi harrastaa mustavalkoista mainostyyliä lehdissä. Kysyn syytä?

– Koen, että mustavalkoisuus kertoo enemmän minusta.
Helsingissä ei juuri opettajaehdokkaita. Miten koulu- ja opetusteema pääsee esille vanhus- ja eläkeasioiden rinnalla?
– Opettajat ottavat yhteyttä. Äidit ja isät ovat huolissaan koulutuksen tasosta, myös isovanhemmat haluavat, että lastenlapsilla on hyvät valmiudet elämässä.
Helsingissä ei ole suurilla puolueilla kuin kaksi opettajaehdokasta, Päivi ja vihreiden erityisopettaja Sirkku Ingervo
Helsingin opettajayhdistys teki esitteen heistä. Kaikki opettajaehdokkaat on mainittu Opettaja-lehdessä, jossa Päivi aloitti myös kolumnistina. Hänen kirjoituksiaan näkee muutenkin paljon alue- ja naistenlehdissä. Kalevaa hän avustaa kirjoituksilla. Helsingin Uutisissa, Kallio-lehden kulttuurinurkka ilmestyy jne.

Naisen erilaisuus voimavara

Päivi Lipposella on terävä kynä. Kun naisprofessori kommentoi Hesarissa hänen vaalikuvaansa ja säärien esilläolon katsojalle lähettämää viestiä, Päivi kirjoittaa omassa päiväkirjassaan 14.3., että hänelle itselleen ”naisten sääret eivät lähetä mitään viestiä”. Kuvaustilanne Työväentalon viidennessä hälyisessä kerroksessa oli tukala, ehdokkaille oli annettu tiukat pukeutumisohjeet tyylisyistä yms.
– Usein me naiset itse sorrumme sovinismiin ja mitätöintiin, jossa nainen nähdään vain sukupuolensa kautta. Esimerkiksi lasten kohdalla meidän naisten on koettava äitiys pätevyyttä lisäävänä elämänvaiheena, eikä toisinpäin. – Mietin lähtiessäni vaalikuvaukseen laitanko päälleni tumman liituraitahousupuvun vai meille naisille tyypillisen jakkupuvun. Päätin valita jakkupuvun, sillä minä uskon, että meistä naisista on vallankäyttäjiksi ja päättäjiksi. Meidän ei tule peittää ja vähätellä naiseuttamme, vaan olla ylpeitä itsestämme.– Riitta Uosukainen sanoo reippaasti kirjassani Akat aidan tekee, miehet käyvät mittaamassa: ”Olen nainen, minulle ei mahdeta mitään”, Päivi sivaltaa kriitikolleen.

Nukketeatteria Itäkeskuksessa

– Olen aina yrittänyt järjestää lasten kulttuuritapahtuman vaaleissa. Nukketeatteri Sampo esiintyi kaksi viikkoa sitten Itäkeskuksessa kirjastossa. Sinne tuli valtavasti vanhempia lapsineen, tila tuli ääriä myöten. Lapset nauttivat. tapasin yhden äidin, joka kertoi että lapsi oli monta päivää tapahtuman jälkeen laulanut teatterin lurppakorvalauluja. Eli taide-elämys oli suuri, Päivi nauraa.

Päivin omatkin tyttäret innostuivat omin avuin vaalityötön. He päättivät yllättää äidin jakamalla esitteitä Peikkopuistossa muille lapsille. – Tulin kotiin yrittäjänaisten paneelista. Tytöillä posket hehkuivat. Yksi oli partiohuivissa jakanut niitä. ”Äiti kaikki meni”. Aavistin jotain kohua lasten tempauksesta. Muut äidit tunnistavat kyllä tämän neuvokkuuden, Päivi päättelee.

Päivi ja Pirre – Päivi ja Paavo

Mitäs lopuksi tehdään vielä?
Päivi on liikkeellä lauantai-iltaan asti. Perjantai-iltana Itäkeskukset Piazzan aukiolla esiintyivät ”Päivi ja Pirre” eli näyttelijä Eija Vilpas.
Lauantaina klo 13 tulee Paavo Lipponen, kuten Päivi lausuu nauhalleni, Itä-Helsingin suuren finaalihuipentumaan Tallinnan aukiolle. Ja kello 13.20 Eero Heinäluoma puolisonsa Sadun kanssa. Nelikko kävelee rinta rinnan Pikku bulevardia pitkin rinta rinnan ja juhlaväki seuraa mukana. Piazzalla soi musiikkia ja he esiintyvät lavalla. Eero ja Paavo vastaavat juontajan kysymyksiin ja pitävät omat puheenvuorot. Sitten tulee ”tanssia pääministerin kanssa”. Lopuksi yhteishaastatteluja sekä paluu Piazzalta kohti Tallinnanaukiota.

– Jaamme ruusuja. Kun kerroin ehdotuksesta miehelleni, hän vastasi, että puolueen puheenjohtajan kanssa on hyvä lopettaa oma kampanja, suorapuheinen ehdokas tunnustaa.

Karonkassa fiilistellään

Vaalikaronkka omalle vaalityöryhmälle pidetään jo lauantai-iltana. Väkeä on suunnilleen 60, aktiivisin osa on noin 20. Miksi jo silloin, kun tulos ei ole tiedossa?
– Se on vanha perinne. Joka kerta lopetan karonkkaan edellisenä iltana. On mukava aikamoisen vaaliurakan jälkeen kokoontua yhteen ja vähän fiilistellä yhdessä.
Tuletko työväentalon valvojaisiin? – Saa nähdä nyt. Paavon ainakin lähetän sinne, Päivi nauraa lopuksi.
Punainen viiva taas ajankohtainen
Saman torstai-päivän ilta menen johtokunnan puheenjohtajana katsomaan Ilmari Kiannon klassiseen kansankuvaukseen perustuvaan romaaniin ”Punainen viiva” tehtyä Matti Tapion sovitukseen pohjautuvaa näytelmää Hannu Huuskan ohjaamana työväenopiston opistoteatterin ensi-iltana, päivää ennen Kansallisoopperan uusintaensi-iltaa. Koska Päivi on teatteri-ihminen, hän sallinee pitkän lainauksen päiväkirjavuoronsa lopetukseksi.

Romaani ilmestyi 1909, kaksi vuotta sen jälkeen, kun ensimmäiset yleiset eduskuntavaalit maaliskuussa 1907 oli pidetty. Korpiloukon Topi ja Riika äänestävät vetämällä punakynällä vinoviivan vaalilipun kulmaan, kuten siihen aikaan tehtiin. He asettuvat ensimmäistä kertaa kirkollisia ja maallisia auktoriteetteja, ”herroja vastaan”.

Vaalien ajaksi kohonnut innostus ei kuitenkaan kanna Korpiloukon arkeen: kirkkoherrasta enempää kuin agitaattori Puntarpäästä ei ole apua, kun ensin kolme lasta kuolee ja teoksen lopussa viimeisen punaisen viivan vetäjä on talviunilta herännyt nälkäinen karhu, johtava kirjallisuuden ja näyttämötaiteen opettaja Mervi Tuomikoski kirjoittaa sattuvasti opistoteatterin esitteessä.

”On helppo luvata sille, jolta paljon puuttuu”

– Kiannon romaani on välitöntä ajankuvaa, mutta myös tähän päivään yltävää, ajatonta problematiikkaa ja kritiikkiä. Kianto kohdisti sanansa 1900-luvun alun vanhoille ja uusille vallanpitäjille ja näytti korpikansan köyhyyden säälimättä tai moralisoimatta.
– Vaikka yhteiskunnallinen tilanteemme on täysin toinen kuin 100 vuotta sitten, koskettaa köyhyys ja syrjäytyminen edelleen ja jälleen liian monia. Vaalilupauksia on helpointa tehdä sille, jolla on kaikkein vähiten, jolta paljon puuttuu. Kiannon teema, pieni ihminen valtarakenteiden puristuksessa, on ajattomuudessaan ajankohtainen, Tuomikoski lopettaa.
Esitykset jatkuvat vielä la 17.3. klo 16, to 22.3. klo 19, la 24.3. klo 16, ke 28.3. klo 19, to 29.3. klo 19. Esityspaikka: Opistotalo, Juhlasali, Helsinginkatu 26

Lopetin kiitossanani Hannu Huuskalle ja hienolle näyttelijä- ja tekijäjoukolle Kiannon sanoilla sen ongelman jatkuvuudesta, pääsevätkö ”alhaiset myös vetämään punaisen viivan”.

Eliitit ovat vain vaihtuneet

Kiannon kuvaaman kirkollisen eliitin tilalle ovat tulleet markkinoiden, median ja julkisuuden eliitit kuristamaan yhteistä kansaa. Helsingin, Kiannon vanhahtavan kaunista kieltä käyttääkseni, ylhäisö – ja alhaisokaupunginosien suuret alueelliset erot on kurottava umpeen, jotta kansanvallan perusolemus ja perustarkoitus toteutuu.

Se ratkaisee vaalituloksen sunnuntaina. Puhu äänestämisen puolesta omassa ympäristössäsi. Se kannattaa aina.

Risto Kolanen


Heta Välimäki ahkeroi koulupaneeleissa ja menee läpi nuorisovaaleissa

Koulupaneelit ovat Hetan mielestä kaikkein myönteisin kokemus. Hän on istunut parikymmentä demareiden edustajana. – On tosi kiva nähdä, että nuoria kiinnostaa ja he jaksavat puhua sen kaksi tuntia, kysellä ja olla mukana innokkaasti. Olen oppinut kysymyksistä, jotka kiertävät laidasta laitaan. Hyvä treeni, Heta Välimäki kertoo vaalipäiväkirjalle Heikkaan aukiolla Lauttasaaressa.

Torstaina 15.3. klo 11 seison omilla kotikulmilla Heikkaan aukiolla Lauttasaaressa. Vanhan Sesto on nykyään Valintatalo. Sinne pääsee sisään molemmin puolin. Auto on edustalla.

Hernesopan äärellä lounasaikaan saarelaisten tavattavissa ja kysymysten kohteina suomeksi ja ruotsiksi ovat nuoret Juha Beurling, Heta Välimäki ja Hannu Jouhki, joka on laittanut standin näkymään kadunviereen. Thomas Wallgrenin ja Heli Puuran puolesta on myös jakaja.

Viime viikon kokemuksen mukaan autolla on paras yleisömenestys alkuvaiheessa. Ensimmäinen tunti vetää Lauttasaaren yritysten työntekijöitä, eläkeläisiä, kotiäitejä ja opiskelijoita lounaan vaihtoehtona. Alueella tavoittaa lapsiperheitä enemmän kuin vanhalla ostarilla

Kevättä rinnassa ja talitintit laulaa

AKT:n demareiden puheenjohtaja Jukka Kauppinen on Eeron auto – vastuussa. Lempikysymykseni autovastaaville on ”kolme parasta”. – Mun mielestä Kolmen sepän patsas, Kontula ja Itäkeskus, Jukka vastaa.

– Alku meni pienessä nousukaaressa, viimeinen viikko on ollut hyvä. kentän tunnelma ei vastaa gallupeja.

Kaupungin teknillisten demareiden puheenjohtaja Pertti Kinnunen pistää sokerin imeytymislääkettä suuhun ennen hyvin maukkaan ja lihaisan hernekeiton syömistä. Ehdimme arvioida tilanteen. Kysyn, miltä tuntuu? – Kevättä rinnassa ja talitintit laulavat, Pertti Kinnunen aloittaa Tommy Tabermannin kotikadun, Särkiniementien, lähellä. – Myönteinen viesti menee eteenpäin. Yksi tai kaksi ihmistä on ollut nenä nyrpeänä. Keskustelun jälkeen äänestämisen merkitys on myönnetty.

Pertti on yrittänyt tehdä töiden jälkeen illat ja viikonloput vaalitöitä. Eläkeläisten verotuksen epäkohdat ja vanhuspalveluiden laatu on ollut esille.

Pia pyörittää verkkosivuja

Mannerheimin lastensuojeluliiton MLL:n Lauttasaaren osaston puheenjohtaja, LASYn demari Pia Metsähuone on näissä vaaleissa Eeron toimistolla, mutta hakee nyt myös lisää yhden naisen esitteitä. Yhdistys suosittaa miehen ja naisen jakamista. Pertti ja Pia päätyvät Tuula Haataisen esitteisiin, joita on vielä varastossa. Kaikki pitää saada menemään.

– En ole ollut paljon vaalitapahtumissa. Mä keskityn Eeron verkkosivujen pyörittämiseen. Niiden perusteella hyvältä näyttää. Kävijöitä on paljon, 30 000 kävijää maaliskuun aikana meni pari päivää sitten rikki, Pia kertoo ylpeästi.

Saako kysyjä myös vastauksen? – Vastauksia on ahkeroitu. Niitä on paljon. Kyllä me ehditään kaikkiin vastata, hän vastaa lievän empimisen jälkeen.

– Keskipäivä ei ole paras aika täällä. Mutta kun tulin kaukaa aukealle, tämä näyttää hyvältä. Kävelijälle tulee tunne, että demarit ovat ”laskeutuneet” tänne. Hyvä tunne, Vattuniemenkadulla asuva Pia lopettaa.

Äidin kanssa liikkeellä

Suunnittelin Heta Välimäen kanssa vaalitreffejä jo helmikuun alussa Vallilan kirppareille, mutta sairastuin. Nyt vaalipäiväkirjavuoroon päässyt ehdokas on hieman etsinyt vaaliautopaikkaa Etu-Lauttasaaren puolella, soittaa kerran tuloneuvoja kännykkääni ja löytää paikalle.

Heta tuo onneksi myös auringon Heikkaan aukiolle. Demariaktiiviperheen tytär on Katariina-äidin kanssa liikkeellä, mutta äiskä ei suostu haastatteluun.

”Heta Herttoniemessä” onnistui

– Itselläni oli ”Heta Herttoniemessä” – lauantaipäivä 3.3., jolloin oli tavattavissa Erätorilla pitkin päivää. Ravintola Pikku Hukassa oli vaalitilaisuus, joka keräsi hyvin väkeä. Rakel Hiltunen oli toisena herttoniemeläisenä paikalla. Waterwork Acoustics esiintyi. Vaaliteemani herättivät kiinnostusta.

Hän tuo myös Lauttasaareen 8-sivuista vaalitabloidia ja punaisia ilmapalloja mukanaan.
Lehteä on tehty 15 000 kpl ja esitettä 5 000. Käyntikortteja ja ilmapalloja on päälle. Lehdestä on jäljellä pari tuhatta kolmen viimeisen päivän jakoon, jakamalla käteen ja luukuttamalla.

– Yhtään ylimääräistä lehteä ei saisi jäädä. Henkilökohtalainen kontakti on aina paras. Yritän seistä toreilla, autoilla ja ostareilla.

– Ilmapallot ovat Hetan oma produktio, 1 000 kpl. Ilmapallot ovat monessa tilanteessa pelastava tekijä, koska ne tuovat näyttävyyttä ja lapset tykkäävät.

Välimäki, Tuomioja ja Pajamäki läpi

Miltä nuorten loppusuora yleisemmin näyttää?
– Helsingissä on aika hyvä fiilis nuorilla kautta linjan. Meillä on neljä tosi hyvää ehdokasta, ja kaikilla on eri profiili. Omia porukoita on herätelty.

Nuorisovaalien tulos julkistettiin edellisenä päivänä. Tiedote siitä on tekstissä alempana. – Saimme kolme paikkaa Helsingissä nuorten äänien perusteella. Tulos on hyvä, kun muistaa, ettei tämä vaali ole helppo demareille. Osittain se johtuu hurjien julkkisnimien puutteesta. Kepuhan haalii niitä.

Nuorisovaalin perusteella läpi menisivät Heta itse, ikinuori Erkki Tuomioja ja Osku Pajamäki.

Koulupaneelit hyvä kokemus

Koulupaneelit ovat Hetan mielestä kaikkein myönteisin kokemus. Hän on istunut parikymmentä demareiden edustajana.

– On tosi kiva nähdä, että nuoria kiinnostaa ja he jaksavat puhua sen kaksi tuntia, kysellä ja olla mukana innokkaasti. Olen oppinut kysymyksistä, jotka kiertävät laidasta laitaan. Hyvä treeni.

– Kun on ensikertalainen, ei ole rahaa isoihin mainoksiin. Jää siinä vähemmälle huomiolle. Suuri osa ei vielä tunne. Osa tuntee demarinuorten puheenjohtajana. – Voi sä olit meidän koulussa, on kiva kuulla torilla jälkeenpäin.

Nousevatko nuorten teemat esille eläkeindeksien ja vanhuspalvelun rinnalla? Vanhusten hoito on Hetankin lehdessä aiheena.

– Vanhustenhoito koskettaa myös nuoria, siitä on hyvä puhua. Omia teemojakin on saatu esille, pätkätyö, pätkäelämä, oman paikan löytäminen yhteiskunnassa.

Helsingin keskustassa näkymisessä parannettavaa

– Autot ovat onnistuneita. Mua kyllä harmittaa se, että meitä ei näytä riittävästi ydinkeskustassa. Se jää kulkijan takaraivoon, ketkä ovat näkyvillä ja paikalla, vaikka kiiruhtaa nopeasti ohitse. Kolmen sepän patsaalla ohikulkeva saa monen muun lapun käteensä, Heta miettii petrattavaa.

Nuorten tempaus Lasipalatsin edessä onnistui hyvin. – Sää oli kylmä ja tuuli kävi. Jaoimme sipuleita pussissa. Ensin pellettejä. Yllätämme ihmiset, jotka kysyvät syytä jakoon ja keskusteluyhteys aukeaa.

Pelletit ovat esimerkki ilmastomuutoksesta. Demarinuoret haluavat ”kyyneleet kuivumaan” – sipuleilla puhua paremman työelämän puolesta, jossa nuorta ei itketetä työpaikalla ja työsuhteiden pätkimisellä.

Työhyvinvointia vahvistettava

Nuoret kansanedustajaehdokkaat Anna Mäenpää ja Heta Välimäki olivat viikko sitten Helsingin lasipalatsin edessä Demarinuorten työelämätempauksen yhteydessä.
Kansainvälinen kilpailukyky on tärkeä asia Suomen menestymisen kannalta. Muutamat suuret Suomessa tapahtuneet irtisanomiset ja globalisaatiohaaste ovat johtaneet poliittisen oikeiston ja suurpääoman uskomaan, että tehokkuutta saadaan lisää heikentämällä työntekijän asemaa.

– Keino on täysin väärä, toteavat Anna Mäenpää ja Heta Välimäki. – Menestyksemme perustana oleva osaaminen on käytännössä työntekijöitä, ihmisiä, joista on pidettävä huolta, he muistuttavat.Työssä jaksaminen ja viihtyminen ovat oleellisia asioita, kun haetaan yhä parempaa tulosta. – Henkinen ja fyysinen loppuun palaminen aiheuttaa merkittäviä inhimillisiä ja myös taloudellisia kustannuksia. Tämä ei ole kestävä tie, Mäenpää ja Välimäki varoittavat.

– Nyt on havahduttava siihen tosiasiaan, että hyvinvoiva ja motivoitunut työntekijä on myös tuottava työntekijä. Ihmiseen kohdistetut panostukset eivät mene hukkaan. Suomessa tarvitaan laaja poliittinen tahto parantaa työelämän epäkohtia inhimillisestä näkökulmasta. Siinä työssä SDP on mukana, toteavat Mäenpää ja Välimäki.

Kymmenen nuorta demaria läpi nuorisovaaleissa

Allianssin ja poliittisten nuorisojärjestöjen järjestämissä nuorisovaaleissa SDP:n nuoret ehdokkaat pärjäsivät loistavasti. Mikäli nuoret saisivat päättää, Arkadianmäellä aloittaisi tänä keväänä työnsä kymmenen alle 30-vuotiasta demarikansanedustajaa. Nuorisovaaleissa läpimenneitä ovat Antti Haapala (Oulun vaalipiiri), Niko Korte (Pohjois-Savo), Jenny Lindborg (Keski-Suomi), Teemu Hirvonen ja Nazia Asif (Etelä-Savo), Joonas Lepistö ja Sari Päivinen (Pirkanmaa), Iisakki Kiemunki (Häme), Esa Suominen (Varsinais-Suomi) ja Heta Välimäki (Helsinki).
– Nuoret demarit halusivat tuoda näissä vaaleissa esille nuoria, päteviä ja innokkaita kansanedustajaehdokkaita, julkkiksilla ratsastamisen sijaan. Nuorisovaalien tulosten perusteella tämä myös kannatti, sillä edellä mainitut demariehdokkaat saivat laajan kannatuksen piireissään.

Heta päihittää nimekkäitä kilpailijoita

Erityisesti Demarinuorten puheenjohtaja Heta Välimäki pärjäsi erinomaisen hyvin nuorisovaaleissa Helsingin vaalipiirissä. Välimäki oli listalla viides, jättäen taakseen perinteisinä ääniharavina pidetyt Paavo Arhinmäen, Tuomas Nurmelan ja Anni Sinnemäen. – Ehdokkaamme näyttävät tulosten perusteella puhuttelevan nuoria äänestäjiä, opiskelijademareiden puheenjohtaja Mikko Koskinen toteaa, ja jatkaa: - Tavoitteenamme on, että nuoret ehdokkaamme pärjäävät myös varsinaisissa vaaleissa hyvin.

Lauantaina Munkkivuoressa
– Jos ei ihan maan alla tulos ole sunnuntaina, niin kyllä mä olen jatkossa mukana vaaleissa.
Heta on käynyt koulun Munkkiniemen ja Pitäjänmäen ruotsinkielisissä kouluissa. – Olen lauantaina Munkkivuoren ostarissa päivän. Hyvä, ettei me kaikki olla samassa paikassa, Kontulassa, Itäkeskuksessa tai Jakomäessä. Siellä näkyy ja tapaa suomenruotsalaisiakin demareita.

Heta patistaa hyvää loppukiriin

TV 2:n uutisissa perjantaina klo 18 Hetaa haastatellaan Kolmella sepällä uusimman Ylen galluptuloksen jälkeen. – Tärkeää on ottaa loppukiri viikonloppuna. Ehdokkaat kaikissa vaalipiireissä tavoittavat vielä äänestäjiä ja saavat heidät liikkeelle.

Kun kokoomuksen Nina Suomalainen heittää jo pääministerikysymyksessä pyyhkeen kehään Matti Vanhaselle, Heta on toista mieltä. – Ei tässä toista sijaa tavoitella, vaan kyllä ensimmäistä paikkaa ja pääministerin paikkaa. Sitä ei ole vielä jaettu, vaan se jaetaan sunnuntaina.

– Demarit ovat lauantaina laajalla porukalla liikkeellä, jaamme 100 000 ruusua ja puhutaan äänestäjien kanssa. Sunnuntainakin vielä tehdään kampanjaa, mutta siten, että kunnioitamme vaalirauhaa. Ihmisten on saatava rauhassa mennä äänestyspaikalle, Heta sanoo.

Risto Kolanen

Sällikodin Artsi luottaa Ilkka Taipaleeseen asunnottomuuden poistamisessa

Olen käynyt äsken puhumassa ja sanonut, että seuraavaan hallitusohjelmaan tulee lause ”asunnottomuus puolitetaan vaalikaudella”. Ruotsinkielinen televisio kysyi minulta, mistä olen niin varma. Minä kirjoitan sen lauseen sinne, Ilkka Taipale kertoo vaalipäiväkirjalle Wäiskin asunnottomuus – keskustelun pääsanomastaan.

Torstaina 15.3. ehdin klo 13 Vailla vakinaistaa asuntoa (VVA) – vaalitapahtumaan ehdokkaille. Se on alkanut ravintolalaiva Wäiskissä Hakanimessä tuntia aiemmin. Joillekin ehdokkaille vähän buuataan.

Bongaan joukosta demariehdokkaista ainakin Päivi Lipposen, Rakel Hiltusen ja Ilkka Taipaleen.

Asunnottomuus puolitetaan vaalikaudella

Nyt keskitymme Helsingin demareiden asunnottomuuden poistamisen eksperttiin, Ilkkaan. Hän lähtee vaaliin istuvana edustajana. Mikä on päivän sanoma?

– Olen käynyt äsken puhumassa ja sanonut, että seuraavaan hallitusohjelmaan tulee lause ”asunnottomuus puolitetaan vaalikaudella”. Ruotsinkielinen televisio kysyi minulta, mistä olen niin varma. Minä kirjoitan sen lauseen sinne.

– Toista on vaikeampi sanoa, mutta toivon itse, että EU:n määritelmän mukainen köyhyys voidaan puolitettaa. Se vaatii miljardi euroa. Siihen suuntaan uskon pyrittävän, Ilkka kokoaa. Hän oli itse mukana kymmenen kansanedustajan köyhyyskirjassa, joka julkaistiin kuukausi sitten.

Miten asunnottomuus puolitetaan?

Omalta osaltaan Taipale esittää myös keinot. Tapoja on kolme. Ilkka lataa ne minulle valtavalla tahdilla, loogisessa mietityssä järjestyksessä:

– Ensinnäkin, pienasuntojen rakentaminen enemmän. Suurin osa asuntojonoissa olevista ihmisistä on perheettömiä. Olemme rakentaneet Helsingissä pienasuntoja, yksiöitä vain alle 10 % kahdenkymmenen vuoden aikana.

– Toiseksi, tarvitsemme ”kovan luokan valvonnassa” olevia palveluasuntoja alle 65-vuotiaille asunnottomille. He eivät pärjää yksin asuessa, mutta kunnon kämppä ja palvelu. Se maksaa kunnille, mutta se on ainoa tapa kaikkein pohjimmaisena olevan ihmisryhmän hyväksi.

– Kolmanneksi, asunnottomilla pitää olla oma jono. He saavat asuntoja. Jos he kilpailevat samassa jonossa opettajien, sosiaali- ja terveystyöntekijöiden ja kaikkien muiden kanssa, he eivät saa asuntoja.

Asunnottomuus on moraalinen kysymys

Asunnottomia on kuutisentuhatta pääkaupunkiseudulla, joten he jäävät Ilkka Taipaleen mukaan vaalikeskustelun ja suurten kohderyhmien jalkoihin. – Heillä on paljon omaisia ja muita, jotka haluavat ongelman ratkaista. Niitä, joille asunnottomuus on moraalinen kysymys.

– Siksi asia pitää hoitaa. Olennaista on se, että asunnottomat itse äänestävät. Äänestysprosentti on vain 30 % vankiloissa, samoin asunnottomien keskuudessa. Heidän omien järjestöjen on tärkeää saada jätkät äänestämään.

Ilkka uskoo omaan ääniennätykseen

– Minulla on ollut oma soppatykki 15 kertaa. Ravitsemusliikkeissä ja kaduilla toki tapaan ihmisiä. Olen ollut televisiossa ja radiossa.

– Nyt on yhtä hyvä tunnelma kuin 1970, jolloin nuoriso liikkui. Tunnelma on selvästi parempi kuin neljä vuotta sitten, jolloin sain 4 000 ääntä. Uskon ääniennätykseen, aiempi on 4 700 ääntä. 5 000 menee rikki. Muutamassa paikassa on lähdetty jätkien kanssa suoraan soppatykiltä lähimpään äänestyspaikkaan. ”Kolme pientä ääntä marssii näin, neljä pientä ääntä Ilkalle näin…”

Yllätyksiä kaikissa puolueissa

Kysyn Ilkan vaalinenän tarkkuudesta. Viimeksi oli Halme-ilmiö idässä, jota hän puolusti omalta osaltaan ”Viikinki-muurina”, katu-uskottavana demariehdokkaana.

– Mulla ei ole nyt mitään suurempaa nenää. Oletan, että kuusi paikkaa säilyy. Siellä on 100 000 ääntä vapaassa jaossa, vaikea sanoa. Emme tiedä, mihin ne valuvat. Yllätyksiä tulee kaikissa puolueissa.

Piirin vaaliautomies Sami Siltalopin mukaan Ilkka on kuuluisa siitä, että kun hän tulee joukkoon ja näkee muita ehdokkaita, mies etsii parhaat kapakat lähistöltä. Kyselee tutuilta, mihin kannattaa mennä.

– Vaasanaukiolla näin, miten viisi ihminen jakaa suoraan suuhun ohikulkijalle. Ehkä pitäisi vähän jakaa porukoita niin, että kaksi jää paikalle. Kun menen, mihin tahansa kapakkaan, ihmiset sanovat heti äänestävänsä mua, Ilkka perustelee.

Kauppakeskukset pitää saada vapaasti auki vaalityölle.

Oulunkylän ostaria ja kapakoita

Perjantaina 16.3. klo 15–17 Ilkka Taipaleen tapaa kotikulmiltaan Oulunkylän ostarilta. Hän tarjoaa soppatykki-lohikeittoa. Sen jälkeen hän suunnistaa kapakoihin:

– En ole ihan varma, menenkö Pihlajamäkeen, Malmille vai Roihuvuoreen. Ne ovat vielä käymättä.

Mukaan illaksi on tulossa piirivaikuttaja Veikko Vermilä, jolle Ilkka antaa pukeutumisohjeet katu-uskottavaan kierrokseen. Puheissa Veikko pärjää jo mainiosti, hän kiittää asuntopoliitikkoystäväänsä.

Lauantaina 17.3. Ilkka on klo 11–13 Kolmen sepän patsaalla ja illalla Kannelmäessä, Kannelkrouvissa ja parissa muussa.

Perjantaina on ”Ilkan tallin” järjestämän merkittävän köyhyyskirjoituskilpailun tulosten julkistaminen. 800 artikkelia tuli. Palkinnot jaetaan Ekokolossa klo 13. Siitä tulee kirja ja kolme-neljä gradua, aina innostunut ja optimistinen Ilkka Taipale summaa.

VVA toi kodittomat ja päättäjät yhteen

Tarmokkaan oloinen VVA:n toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen arvioi tilaisuuden hyvin onnistuneeksi. – Tarkoitus oli saada sellaiset ihmiset kohtaamaan, jotka muuten eivät kohtaa kovin helposti. Eli kodittomat ja asioista päättävät. Kodittomat ihmiset eivät yleensä äänestä, koska he katsovat, että kukaan ei heistä välitä.

Tarkoitus oli saada asunnottomat äänestämään ja keskustelemaan tulevien päättäjien kanssa ja vaikuttamaan heihin. – Ehdokkaita ilmoittautui 33, yli 20 oli paikalla. Loppupuolella tuntui, että ehdokkaita oli melkein enemmän kuin kodittomia. Kodittomat elävät hiljaista elämää. Muutama kävi puhumassa, heillä oli omaa vahvistusta mukana.

Laurean ammattikorkeakoulun opiskelijat ja Lives of leaving – yhtye, joka on tehnyt hyväntekeväisyyssinglen sekä VVA järjestivät poikkeavan vaalitapahtuman. VVA:ssa on jo melkein 20 työntekijää. Tuki tulee Raha-automaattiyhdistykseltä RAY:ltä sekä jonkin verran kaupungilta.

Seuraava tapahtuma on Yökiitäjä-bussin yhteydessä, aikaisintaan syksyllä. Yökiitäjä on palvelubussi, joka kiertää öisin ja kerää kodittomia talteen.

Nuoret miehet syntyvät vanhoina…

Kysyn Sanna Lehtoselta, miksi ongelmaa ei saada kuntoon. Juuri tiistaina näimme Liisa Liimataisen ym 1968 – ohjelman, jossa marraskuun liike järjesti asunnottomille itsenäisyysjuhlan 1967. Vesa-Matti Loirin lauloi tunnetun tulkintansa Eino Leinosta, nuorten miesten kaatumisesta ja vanhana syntymisestä.

– Asunnottomuus ei poistu sillä, että he kuolevat pois tai muuten kertaheitolla poistu tilastoista. Ihmisille tapahtuu elävässä elämässä kriisitilanteita, joiden takia he joutuvat yhtäkkiä asunnottomiksi. Sitähän me ei voida estää elävässä elämässä.

Laurean yhteiskunnallisen vaikuttamisen proggis

Tarjolla on koko ajan hernekeittoa ja lättyjä, jotka menevät hyvin porukalle. Päiväkirjaaja elää ruokapalkalla ja nauttii myös sen lounaana.

Jututan päätteeksi kahta iloista naista keskustelun tunnoista. Laura Rantakemi on Laurean sosionomiopiskelija. Hän on muiden opiskelijoiden kanssa auttamassa VVA:ta torstain asunnottomuus-tapahtuman järjestelijänä.

Marja Collan on päihde- ja kriminaalityön jakson opettaja, joka on kytkenyt tapahtumaproduktion opiskeluun. Yhteensä Laureasta on 15 opiskelijaa mukana. – Olemme tehneet aiemminkin yhteistyötä VVA:n kanssa, mm. syksyisin asunnottomien yössä. Opiskelijat harjoittelevat ja tekevät opinnäytetöitä. Nyt oli yhteiskunnallisen vaikuttamisen proggis.

Pohdintoja Wäiskin ulko-ovella

Ravintolalaiva Wäiski tyhjenee sekä asunnottomista että ruokailijoista. Ulko-ovella miehet polttavat tupakkaa ja keskustelevat päivän annista. Kysyn myös mikrofonin ääreen kiittämään uskaltautuneelta Artsilta tuntemuksia.

– Äänestys ja juhla meni hyvin. Sanna on tehnyt kaikki kaikessa, mitä pystyy yksi ihminen tekemään.

Kysyn, mitä hän tykkää vaaliehdokkaiden asuntopuheista?

– Suurin osa valehtelee päin naamaa, mille mä nauran. Ilkka Taipale pitää kyllä puheensa. Siihen mä luotan. Muille mä nauran.

Sällikoti toimii hyvin

Artsi ja pari muuta kaveria asuvat VVA:n Sällikodissa, Helsinginkatu 50. Ei kaukana Linnanmäestä.

– Mä oon asunut toistakymmentä vuotta ulkona, kadulla. Me asutaan nyt hyvin Sällikodissa, jossa kulkureita asutetaan. Hyvät ja vapaat kulkuyhteydet toimivat. Saadaan juoda, mutta ei saa mekkaloida kodissa, kadulla kyllä. Sairaanhoito pelaa. On televisio. Omilla avaimilla pääsee hissillä hyvin sisään, Artsi ja kaveri kehuvat yhteen ääneen.

Ystävälliset miehet kutsuvat katsomaan Sällikotia, mutta kerron heille meneväni kirjoittamaan kaikista puheista tärkeää juttua.

Risto Kolanen


15 March, 2007

Jacob Södermanilla on eläkkeiden korjausesitys hallitusohjelmaan

Jacob Söderman korostaa useaan otteeseen, että eläkeleikkauksille ei ollut mitään muita aatteellisia perusteita kuin säästöt. Sitä ei lue Raamatussa ei Forssan eikä muissa periaateohjelmissa. He, joilla on valtaa säästävät niiden tuloista, joilla ei ole valtaa.

Tulen keskiviikkona 14.3. jo toisen kerran tällä vaalipäiväkirjanpitokierroksella Helsingin Kotien Puolesta ry:n iltapäiväkerhoon Tietorantaan. Edellinen oli kuukausi sitten Tarja Kantolan kanssa ystävänpäivänä. Helen Katajisto oli jopa kopioinut netistä Tarjan päiväkirjaosuuden, koska arvon rouvat eivät siellä niin paljon vieraile.

Kun otan paikkani viihtyisästä huoneesta, käynnissä on taas arpojenmyynti, jolla rahoitetaan tilaisuuden jälkeinen kahvi ja pulla – osuus. Kalvojaan tomerasti jo järjestelevä Söderman kysyy rouvilta, ”onko Kolanen arvonnan voittopalkinto…”

Nolostuneena ostan omat kahviarpani, joilla sitten voitankin naisten olkakäsilaukun. Annan sen vaimolleni myöhästyneenä naistenpäivälahjana.

Vaikka tilaisuuden piti Jacken mukaan olla ”salainen”, avointa yhteiskuntaa puolustava ehdokas ei kiellä nauhoitusta. Lisäksi tutkin ja lainaan hänen verkkosivujensa eläkepoliittiset kirjoitukset.

Tanssiinkutsusta ei sovi kieltäytyä

Helen avaa tilaisuuden ja kertoo sen yleisen mielipiteen, että porvaripuheenjohtajat tekivät viime sunnuntaina emämunauksen ”Tanssii pääministerin kanssa” ohjelmassa, koska he antoivat pakit keskustelun lopussa musiikin soidessa heitä hakemaan tulleille naisille. Eero sai katsojien pisteet tanssiin suostumisesta. – mehän hyppäsimme melkein pystyyn, hyvä hyvä, Eero meni tanssimaan.

– Mä ymmärrän sen, että Vanhanen antoi pakit, kun sillä on niin surullisia kokemuksia, tilannehuumorin aina hallitseva Söderman puolustaa ritarillisesti istuvaa pääministeriä.

Iltapäiväkerho tukee Heinäluoman tanssihaluja ”Eläkeläisten tangolla”, joka lauletaan yhdessä Kotkan ruusun säveleen. Jazzmies-puhuja, Mäyränkolon perustaja, ja minä kuuntelemme naisten laulua, joka sujuu erittäin hyvin.

Eläkeläiset ovat poliittinen voimavara

Laman aikana jouduttiin paljon säästämään eläkkeistä ja eläkeläisten etuuksista. Jacob Söderman haluaa puhua siitä. Maassamme on yli miljoona eläkeläistä, heistä on varsinaisella vanhuuseläkkeellä yli 900 000. He olisivat valtava poliittinen voima, jos keskittäisivät sen yhteen puolueeseen. – Meillä eläkeläisten puolue ei ole menestynyt. Mutta eläkeläiset äänestävät varmemmin kuin muut ja tekevät myös vaalityötä.

Kun kysyn Jackelta eläkeläispuolueen menestymättömyyden syitä, hän arveli, että eläkeläiset eivät halua asettaa sukupolvien ristiriitaa etusijalle ja haluavat lapsilleen töitä ja lapsenlapsilleen hyvää koulutusta. Joissakin Euroopan maissa on esiintynyt populistisia protestipuolueita, jotka ovat saaneet esim. Norjassa varttuneen väen kannatusta. Usein se on liittynyt myös muukalaisvihamielisyyteen ja oikeistoradikalismiin.

Eläkeläiset lamasäästöjen kohteina

Eläkkeisiin menee paljon rahaa. Ennen eduskuntavaalia keskustellaan jälleen siitä mitä tehdä eläkeläisten rauhoittamiseksi. Ongelmana puolueilla on se, että eläkemenot jo vuonna 2005 nousivat melkein 18 miljardiin. Kaikki parannukset maksavat rahaa.

– Suurin osa on työeläkeläisiä. Eduskuntavaalien lähestyessä heidän joukossa on havaittavissa tyytymättömyyttä, jonka juuret ovat lamanaikaisissa tapahtumissa. Eläkkeisiin kohdistettiin silloin rajuja leikkauksia. Sosiaaliturvamaksuja korotettiin enemmän kuin muilla tulonsaajilla. Indeksikorotukset jätettiin väliaikaisesti maksamatta.

– Yli 400 000 eläkeläiseltä vietiin kansaneläkkeen pohjaosa. Saatettiin voimaan ns. taitettu työeläkeindeksi, joka heikentää eläkkeiden ostovoiman kehitystä. Verotus kiristyi. Vanhustenhuollossa vähennettiin henkilökuntaa, maksuja asetettiin tai korotettiin.

Jacob Söderman korostaa useaan otteeseen, että teoille ei ollut mitään muita aatteellisia perusteita kuin säästöt. – Sitä ei lue Raamatussa ei Forssan eikä muissa periaateohjelmissa. He, joilla on valtaa säästävät niiden tuloista, joilla ei ole valtaa.

Vääryyksiä yhä korjaamatta

Laman jälkeen on säästötoimenpiteiden aiheuttamia vääryyksiä korjattu. Eläkeläiset kokevat hänen mukaansa, että epäkohtia on edelleen korjaamatta.

– Kansaneläkkeen osan poistaminen koetaan moraaliseksi vääryydeksi. Kansaneläkelakia säädettäessä korostettiin, että jokainen suomalainen kerää Kela-tililleen rahaa, joka maksetaan hänen siirtyessä eläkkeelle. Lupaus rikottiin.

Työeläkejärjestelmän säädettäessä korostettiin, että työeläke on palkan jatke. Alussa ne seurasivat palkkaindeksiä, joka oli johtamassa ylisuuriin eläkemenoihin. Siirryttiin siis puoli-indeksiin, jossa otettiin huomioon 50 % palkanindeksistä ja 50 % kulutusindeksistä.

– Laman aikana se muutettiin työmarkkinasopimuksella ns. taitetuksi indeksiksi. Palkkaindeksistä otettiin huomioon vain 20 % yli 65 eläkkeensaajien kohdalla. Tämä heikensi selvästi eläkkeiden ostovoiman kehitystä.

Torjuntavoitolla perustelu ontuu

Hintaindeksin osuus nostettiin 80 % prosenttiin. Muutos toteutettiin säästötoimenpiteinä, koska työllisyystilanteen nopeasti heiketessä pelättiin, että työeläkemaksujen maksajat vähenevät niin, että eläkkeiden tuleva rahoitus vaarantuu. – Työllisyystilanne on nyt tuntuvasti parantunut, mutta indeksiä ei ole palautettu entiselleen.
Työntekijäpuoli puolustautui sillä, että työnantajat vaativat siirtymistä kuluttajaindeksiin. Taitettu indeksi oli näin torjuntavoitto. Molemmat osapuolet olivat huolissaan työeläkejärjestelmän rahoituksesta, koska työttömyys lisääntyi nopeasti. Vuonna 2005 hyväksyttiin sama indeksi koskemaan kaikkia työ- ja virkaeläkkeitä. Nyt haluttiin taas turvata eläkejärjestelmän rahoituspohja suurien ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, Söderman tulkitsee.

Ostovoiman kehitys 1995–2006

Jacob Söderman esittää kovia prosenttilukuja ostovoiman kehityksestä. Se ei ole heikentynyt absoluuttisesti, koska eläke on parempi kuin hintakehitys. Mutta se lisääntyy huomattavasti hitaammin kuin palkansaajalla.

Indeksin muutos on vaikuttanut vuosina 1995 -2006 eläkkeiden ostovoiman kehitykseen siten, ettäpalkansaajien tulot ovat nousseet 45,8 %, eläkkeensaajien tulot puoli-indeksillä olisivat nousseet 31 % ja taitetulla indeksillä ne ovat nousset vain 22 %.

Kansaneläkkeet, jotka ovat pelkän hintaindeksin varassa, nousivat vain 15,5 %.
Eläkeköyhyydestä eroon

– Suomessa on edelleen kolmannes eläkeläisistä kiusallisesti alle 800 € rajan, tosin heitä ei veroteta kuten vastaavia palkansaajia. Köyhimmät ovat vanhoja naisia kansaneläkkeen varassa, mutta joukossa on myös naisia, joilla on pieni työeläke. Toisaalla on myös nuoria miehiä, jotka eivät ole koskaan löytäneet töitä. Liisa Hyssälä petti omat vaalilupauksensa 2003.

Yksi tapa Södermanin mukaan korjata tilanne olisi nostaa kansaneläkkeen perusosan taso. Se ei tule vain köyhien eläkeläisten hyväksi. Pitäisi samalla vähentää asumislisän omavastuuosuus ja sitoa asumislisä huoneenvuokraindeksiin.

– Lisäksi tulisi määrätä, että kansaneläkettä saavat voisivat vähentää reseptilääkkeiden kuluja verotuksessa enemmän kuin nykyään. Parhaiten tämä onnistuisi niin, että korkea omavastuuosuus, noin 625 €, pudotetaan samalla tasolle kuin Ruotsissa eli 180 € vuodessa siis alle 20 € kuukaudessa.

– Toimeentulolakia voisi myös tarkistaa siten, että eläkkeille kuten ansiotuloille tulee 150 € vapaaosuus, jota ei oteta huomioon omia tuloja laskettaessa. Näin eläkkeensaaja voisi hankkia omaa työtuloa ilman, että toimentulotuki heti laskee vastaavasti.
Verotuksen epäsuhtaa

Keskituloisia eläkeläisiä taas verotetaan ankarammin kuin vastaavia palkansaajia. Professori Edward Andersson on todennut, että tämä epäkohta syntyi tavallaan vahingossa, palkansaajien saadessa uuden verovähennyksen. Verotus kiristyy eläkkeensaajilla enemmän kuin palkansaajilla 13.000 € vuositulojen kohdalla 34 000 € vuosituloihin saakka.

Tilanne on syntynyt sen johdosta että palkansaajille tuli tuponeuvottelujen kautta uusi vähennys, jota eläkkeensaajille ei ole myönnetty. Veronmaksajien Keskusliitto on esittänyt uuden eläkevähennyksen, joka poistaisi ongelman.

– Muutos maksaisi noin 160 miljoonaa vuodessa ja olisi paras toteuttaa heti vuoden 2008 alusta. Tällä hetkellä keskisuuret eläkkeensaajat maksavat keskimäärin 2-300 € vuositasolla enemmän veroa kuin vastaavantuloiset palkansaajat, Söderman näkee.
Eläkemenojen osuus on EU-keskiarvoa

Eläkemenojen osuus bruttokansantuotteesta ei ole Södermanin esittämien tilastojen mukaan korkea EU:n jäsenmaihin verrattuna.

– Työeläkerahastot ovat, valtionvelkaan verrattuna, eurooppalaisittain hyvin hoidettuja. Monet vuodet on maassamme vahvistettu ylijäämäisiä talousarvioita. Liikkumavaraa siis on..

On aika osoittaa eläkeläisille, että lama on heidänkin kohdalla ohi.

Södermanin eläkeparannus hallitusohjelmaan

Hallitusohjelmassa voitaisiin Södermanin mukaan sopia siitä, että pienimmät eläkkeet korotettaisiin tuntuvasti ja että keskituloisten eläkeläisten epäreilu verotus korjataan.

Veronmaksajain keskusliiton julkistaman ehdotuksen toteuttaminen maksaisi noin 160 miljoonaa vuodessa. Eläkkeiden indeksin oikeudenmukaisuutta tulisi edelleen selvittää, ehkä parempi vaihtoehto löytyisi.

Uudessa vanhustenhuoltolaissa tulisi asettaa selkeät laatuvaatimukset mm. henkilökunnan määrän ja koulutuksen suhteen sekä luoda toimiva valvontajärjestelmä. Vanhustenhuollon rahoitusta tulisi vahvistaa.

Oikeudenmukainen osuus hyvinvoinnista selvitykseen

Eläkkeensaajilla pitäisi Södermanin mukaan olla oikeus oikeudenmukaiseen osuuteen hyvinvoinnin noususta. Hän on lukenut SDP:n Oulun puoluevaltuuston 11.11.2006 vaaliohjelman ja löytänyt sieltä kohtia perustelemaan ajatusta.

– Lamanaikaiset syyt huonoon indeksin säätämiseen eivät ole enää perusteltavissa. Paluu puoli-indeksiin maksaa noin 68 miljoonaa € vuodessa, mutta sillä on vuosien kuluessa kumulatiivinen vaikutus ja vähitellen kustannusvaikutus noussee miljardiin.

Siitä, onko työeläkevaroja riittävästi säästössä, esiintyy erimielisyyttä. – Toivon sen vuoksi, että uusi hallitus asettaisi asiantuntijatyöryhmän kiireellisesti selvittämään, miten voisimme siirtyä oikeudenmukaisempaan indeksiin eläkeläisten kohdalla nykyisen rahoitusjärjestelmän puitteissa, Söderman ehdottaa.
Nämä ovat muutosvaatimusten pääkohdat.
Perintöverotuksen alarajaan yksi nolla

Lisäksi on tullut esille perintöverotuksen helpottaminen puolison tai vastaavanlaisen elämänkumppanin ja lasten kohdalla. Perintöverotuksen alaraja on tiettävästi vain 3.700 €.

– Jos siihen summaan lisättäisiin edes 0 perään, olisimme jo lähempänä sellaista tilannetta, että tavanomainen eläkkeensaajan perintö voi siirtyä puolisolle tai lapsille ilman perintöveron määräämistä.

Perintöveron kokonaistuotto on noin puoli miljardia, joten siitä luopuminen kokonaan ei ole järkevää.
Ruoan arvonlisäveron ongelma
Samoin ruoan alv:n alentaminen on tullut voimakkaasti esille vaalikeskusteluissa. Siihen liittyy kolme ongelmaa. Kaupan eri portaat varmasti ottaisivat tuntuvan osan tästä veronalennuksesta.

– Jos ruoan hinta todella laskisi, niin eläkeindeksi heikkenisi, joten eläkkeensaaja hyötyisi hyvin vähän. Alv:n pudottaminen ehdotetulla tavalla veisi valtiolta noin 400 – 500 miljoona €, joista suurin osa on kuitenkin melko hyvätuloisten ihmisten maksamia. He ostavat enemmän ja kalliimpia ruokatarvikkeita kuin esim. pienituloiset eläkkeensaajat. Tällä veroalennuksella ei ole sosiaalisesti oikeudenmukaisia vaikutuksia, miltä aluksi näyttää, kun puhutaan siitä että ruoan hinta alenisi.
Eläkeläiset vaistoavat mahdollisuudet

– Tämän olen siis kiertämällä kenttää oppinut. Siinä on eväät tärkeille uudistuksille, jotka meidän tulee pitää mielessä ja joiden puolesta on taisteltava, Helsingin sosialidemokraattien voimakkaimmin eläkeläisten eduista puhuva ehdokas julistaa.
Entäpä jos ei luvata tehdä mitään? – Sellainen puolue, joka ei uskottavasti sitoudu korjaamaan eläkepolitiikkamme epäkohtia, tuskin menestyy tulevissa vaaleissa. Taloudellisesti epärealistisilla vaatimuksilla ei myöskään vaaleja voiteta.

– Eläkeläiset ovat eläneet pitkän elämän ja vaistoavat kyllä mitä on mahdollista mikä ei, Söderman heittää yleisölle.

Oulunkylässä Grande Finale

Jacob Södermanin tapaa perjantaina 16.3. klo 11–14, Kolmen Sepän patsaalla, jossa on vaaliauto ja soppatykki sekä klo 15–17, Hakaniemessä vaaliautolla. Lauantaina 17.3. klo 10–12 hän on Vuosaaren Kolumbuksen sisällä sekä klo 13.30–14.30 Oulunkylän kauppakeskuksessa, jossa 100 ensimmäistä vierasta kahvitetaan. Jacobia haastattelee veteraanitoimittaja Matti Hara.

Toimittaja Seppo Väisänen kertoi muutama päivä sitten vaalivitsin, joka lienee tosi viime viikonlopulta Lauttasaaresta: - Puolituttu kysyi kovaan ääneen, että ”Missä se SAK:n pöytä on?” - Ehähdin vastaamaan, että ne lopettivat tarjoilun jo!

Risto Kolanen



Jouko Malinen on Itä-Helsingin monipuolinen nouseva ehdokas

– Vaalikampanjan on oltava täällä monipuolista. Jos et ole kärkinimi, niin on kierrettävä toreja ja ostareita. Ihmisten tapaaminen kuuluu asiaan, koska tämä on myös kunnallisvaalialue meille. Sähköinen kampanja on tulevaisuutta, josta ei voi olla pois, etenkään kun oma profiili sopii siihen, Jouko Malinen kertoo Kontupisteellä vaalipäiväkirjalle.

Naisten päivän iltana 8.3. Juttutuvan isossa salissa vietetään parhaimmat vaalijamit ”Inhimillisen työelämän puolesta”. STTK-taustaiset ehdokkaat Heli Puura, Jouko Malinen ja Anna Mäenpää järjestävät hyvässä yhteistyössä viihtymishetken. Musiikista vastaavat Kari Kuivalainen, kyllä se euroviisuista tuttu, ja Arto Vilkko, kyllä se radiosta tuttu. Musiikki kertaa 1950-ja 60-lukujen rock-musiikkia kahden soittajan voimin. He ovat pitkään tehneet yhteistyötä.

Naistenpäivän kunniaksi tuon ruusun Annalle ja Helille. Mutta heidän mietteensä on jo kirjattu ylös. Nyt keskitytään Joukoon. Haalin salista kolme tukijaa antamaan lausuntoa Joukosta tai vaalityöstä..

Marjut Klingalla on perusteita valinnalleen

Rahaliikenteen hoitaja Marjut Klinga on Jouko Malisen seuraaja itäisen Helsingin yhden aktiivisimmassa yhdistyksessä, Kontulan demareissa. Yhdistys jakoi Lauttasaaren kanssa Helsingin demareiden toimintakilpailun ykkössijan 2002, juhlavuonna. Jouko oli puheenjohtajana toistakymmentä vuotta.

Marjut on juuri aloittanut puheenjohtajana, mutta ei ole mikään noviisi. Entisessä elämässä hän oli Helsingin kaupungilla parikymmentä vuotta, töissä lastenkoti, mielisairaala ja päiväkoti – puolella. Marjut oli sosiaaliviraston pääluottamusmies ja virallinen varavaltuutettu. Nyt hän on siirtynyt uudelle alalla, yksityiselle puolelle.

– Ensin tuin Joukoa nk. ”virkani puolesta”, puheenjohtajana. Olin jo kunnallisvaaleissa tukena. Jouko on luotettava, luontoihminen ja puhuu työelämän puolesta. Nämä kolme piirrettä on vahvistunut. Nyt tuen häntä myös henkilökohtaisesti.

Kontulan demarit toimivat aktiivisesti. Helmikuulla oli jo iso laskiaissunnuntain tapahtuma. – Laskiaistapahtumassa 18.2. varovainen arvio oli n. 550 ihmistä. Vuosaaren täyttömäellä oltiin viime sunnuntaina. Paloheinässä ja Puotilan rannassa on jaettu mehua Joukon puolesta. Vaaliautojen äärelle en ole päässyt niin paljon töistä.

Halmeen kannatus velvoittaa

Demareiden kannatus oli toiseksi suurin puolue perussuomalaisten eli Tony Halmeen jälkeen v. 2003 vaalissa. – Nyt odotan meille ykkössijaa, Marjut kertoo luottavaisesti.

Kysyn Marjutilta sitä, tavoittavatko Kontulan ja laajemmin idän demarit Halmeen viime vaaleissa tavoittamia nukkuvia ja syrjäytyneitä äänestäjiä. – Kyllä mä uskon, että voimme saada. Jouko Malinen on hyvin tasainen ja rauhallinen ehdokas monelle Halmeen äänestäjälle. Tärkeää on, että he löytävät uusia kanavia.

Helsingin demareiden ehdokkaat ovat liikkuneet idän vaalitilaisuuksissa kyllä hyvin. Marjut Klinga huomaa silti alueellisen eron läpäisevän myös demarit. – Idän ehdokkaat käyvät myös Kontulassa, mutta länsihelsinkiläiset eivät käy niin hyvin. Laskiaistapahtumassakin ”lännestä” kävi vain Rakel Hiltunen, Marjut muistelee.

Huomautan hänelle, että Rakel on Herttoniemestä eli kaakosta. Ja sitten ihmettelemme alue-eroja.

Myllypuro tekee laajimman vaalityön

– Olemme tehneet Myllypuron demareiden suurimman vaalityön. Olemme mukana 19:ssa eri vaalitapahtumassa. Ikärakenne on ylöspäin meilläkin, mutta työtä on tehty hyvin, Markku Hämäläinen kertoo Juttutuvan vallankumouspöydässä, kun soitto jo alkaa.

– Jakelu kattaa 2 950 luukkua Myllypurossa. Eero Heinäluoman materiaali meni jo postin kautta. Idän yhdistykset sopivat keskenään, että muita viittä jaetaan yhdessä: Jouko, Heli, Zahra, Tuula ja Rakel. Heidät niputettiin yhteen jakeluun, myös Myllypurossa.

– Meillä on ollut hienoa myös se, että vaaliauto oli viisi kertaa ja soppatykki kolme kertaa, 40-vuotiaan vanhan lähiöyhdistyksen puheenjohtaja summaa vaalityötä. Joka kerta olemme järjestäneet paikalle ihmisiä, Stadin Ruusun jakoon kerran ja Demarin jakoon kaksi kertaa metroasemalla, Markku kertoo ylpeys äänessään.

Langattoman verkon ajatus kiehtoo

– Jouko on Erton liittohallituksen jäsen ja Tietoalat toimihenkilöiden puheenjohtaja. Sitä kautta olen tuntenut hänet pitkään. Oli helppo suostua vaalipäälliköksi, Erkki Haarala kertoo vaalijameissa.
– Jouko Malisella on selkeä kohderyhmä ICT-sektorilta (=informaatio- ja kommunikaatioteollisuus), josta kannattajat tulevat. Joukon parhaat ajatukset liittyvät langattomaan verkkoon ja Suomen innovatiivisesta kehittymisestä ICT-sektorilla.

Demareille korkeapainetta

Länsi- ja itäjako näkyy Haaralankin mielestä. – Hyvin varhaisessa vaiheessa, kun kuulin, että kokoomus luopuu korkeapainekampanjasta, soitin eteenpäin, voimmeko saada sähköisen puskaradiokampanjan tueksemme. Joukon kanssa mietimme kolmen yhteistyötä Helin ja Annan kanssa.
Nämä kolme ehdokasta tekevät korkeapainekampanjan. Se on puskaradio, jossa kaveri lähettää kaverille viestin kolmen ehdokkaan äänestämisestä sähköpostin välityksellä. – Heitä markkinoidaan sähköpostin kautta.
Kysyn Erkin onnistumista, tulosta, koska itse deletoin ensimmäisen viestin (kun luulin sitä roskapostiksi saatteen perusteella…). – Rajoitetulla alueella yritys onnistui. Haastajien kannattaa tehdä yhteistyötä, Erkki selostaa.
– Jos me saamme Helin, Annan tai Joukon eduskuntaan, niin STTK-laisten toimihenkilöiden itsetunnon kannalta erittäin tärkeää. Tarvitsemme omia kansanedustajia. Toimihenkilökenttä kasvaa. Me poikkeamme sekä SAK:sta että Akavasta, joilla on Helsingistä paljon ”omia” edustajia, Erkki tunnustaa jamien jo alettua.

Kontupisteessä paikallista asiaa

Kontupisteessä on maanantai-iltana 12.3. hyvä keskustelu paikallisista aiheista. Aluksi on digi-tv-asiaa erillisenä tietoiskuna.

– Vaikka vaalit ovat menossa, tämä ei ole niinkään vaalitilaisuus, vaan voisimme puhua paikallisista asioista, isäntä Jouko Malinen pyytää.

Kontufestivaalin isä Lari Helminen haluaa kertoa Kontukeskuksen ja kulttuuripuolen ajankohtaisista ongelmista.

– Olemme tehneet kaiken mahdollisen Kontufestivaalin säilyttämisen puolesta. Tänään tuli uusin tieto: Helsingissä on ollut kolme isoa kansanjuhlaa, joista Elmu on järjestänyt kaksi massiivisia ilmaisia festivaaleja.

Jos Elmu ei saa kaupungin rahoitusta, tuloksena voi olla, että kesällä ei mahdollisesti järjestetä mitään.

Kontufestivaali hakee 30 000 euroa kulttuurilautakunnalta, kolmasosa on ehkä tulosta. Kuun lopussa tulee tietoa. – Veromarkoilla on siis tehty ilmaistapahtumia: kaksi isoa keskustassa ja yksi idässä. Tämä meitä ihmetyttää, Helminen sanoo.

Lähiöiden kulttuuritarpeita ei ymmärretä

Juhlaviikot saa puoli miljoonaa euroa lisärahoitusta. Kulttuuripäättäjät eivät riittävästi ymmärrä lähiöiden kulttuuritarpeita. Heitä ei idän suunnassa kiinnosta muu kuin että Taiteiden yönä pitäisi jotain järjestää Kontulassa.

– Muitakin asioita on siirretty päätöksenteossa eduskuntavaalien yli, jotta niihin ei tule lisämausteita, jotka eivät liity eduskuntavaaleihin, ehdokas Malinen tietää kertoa.

Lari Helminen on nähnyt Helsingin kulttuuripuolen ajattelun muutoksen. Suuntaus on se, että ydinkeskustassa järjestetään paljon tapahtumia, joihin maksava yleisö pääsee. – Isompi periaatteellinen kysymys kuuluu: Ovatko kaupunginosat eriarvoisia ja onko uudentyyppinen kaupungin kulttuuripolitiikka syntymässä, jossa enenevä osa tapahtumista siirtyy maksullisiksi?

Suurhankkeet eivät saa syödä lähiökulttuuria

Jouko Malinen vastaa, että meillä on ollut pitkä perinne, jossa ilmaistapahtumia on tuettu. – Tiedän, että tätä muutoshenkeä on olemassa. Kaupungin ylin johto on sitä mieltä, että keskustaa pitää elävöittää, siihen kulttuuripuoli on valjastettu. Se ei saisi olla pois lähiöiden kulttuurityöstä.

Keskustaan tulee hänen mukaansa ”puoli Uuttamaata”, kulttuuri keskustassa tarjotaan myös kaikille muille. Lähiötapahtumat ovat tärkeitä helsinkiläisille asukkaille. Ei ole vaarallista, jos joku käy Vantaan rajan yli Kontu-festarilla. – Molempia pitää olla. Tuki ei saisi olla toisistaan pois.
Kontupisteen tulevaisuus epäselvä

Virkamieskunta valloittaa Helmisen mukaan mestat. Puitteet ovat kunnossa. Miten on sisällön tuotantoon panostaminen? Käsittämätön tyhjiö syntyy, jossa päätöksiä ei saada aikaa. Tärkeämpää on mukaa saada Kuikessa organisaatiouudistus läpi. – Yksi kokoomuksen eduskuntaehdokas aloittaa Kuikessa duunit uutena päällikkönä. Hänenkin mottonsa tuntuu olevan, että jokainen hoitakoon itsensä, kriitikko kertaa.

Kontupisteen tulevaisuudesta aloitettiin keskustelu syksyllä 2004, kun Urban-projekti päättyy, miten se hoidetaan tulevaisuudessa. Viime joulukuussa kerrottiin, että on unohdettu hakea avustusta.

110 - 111 000 euroa vuositasolla kattaa kaiken Kontupisteessä. 86 000 euroa kaupunginhallitus myöntää, eli 23 000 euroa uupuu.

Kulttuurimuutos tapahtuu?

Jouko Malinen näkee myös valittaen Stadin kansanjuhlien tulevaisuuden epäselväksi. – Onko kaupunki linjaamassa niin, että lähiötapahtumat ajetaan alas, oman onnen nojaan. Profiloidaan uusia linjauksia, joista kulttuurijohtaja Pekka Timonen kyllä puhuu itään satsaamisesta.

– Euroviisut on kertajuttu, toista ei heti tule. Valtiolla on Töölönlahdella maata, paikka kirjastolle on olemassa, mutta yliopiston ja valtion on oltava mukana oltava. Tuki ei saa olla lähiöistä pois. Se on peruspalvelu, ei erityinen elämys

Kontulan demarit tukevat Kontufestarin jatkoa

Käymme jatkuvasti keskustelua tasa-arvosta ja samanarvoisuudesta. Siitä kuinka eri sukupuolet, eri ikäryhmät ja varsinkin eri asuinalueet ovat samanarvoisessa asemassa. – Itähelsinkiläinen on ihan eriarvoisessa asemassa Länsi-Helsingin saati kantakaupungin kanssa. Onhan itäänkin rakennettu kulttuurikeskuksia ja onhan täälläkin urheilutiloja, mutta jos tutkii eri lautakuntien rahojen käyttöä niin valitettavasti itäiset lähiöt ovat huomattavasti enemmän erilaisten järjestöjen tuen varassa, Kontulan demarit esittävät Helsingin demareille aloitteessaan.

– Itä-Helsingistä onkin noussut useita tunnettuja artisteja joista useampi on käynyt esiintymässä Kontufestareilla. Kontufestari on ollut olemassa jo vuodesta 2004 ja se on luonut positiivista kuvaa koko alueelle eikä pelkästään Kontulalle vaan koko Itä-Helsingille. Valtaosalle alueen asukkaista Kontufestari on vuoden kohokohta jossa koko kaunis puisto on täynnä naapureita ja kylänmiehiä.

– Kontula ja useat muut lähialueet ovat jo pitemmän aikaa olleet sitä mieltä että Kontufestari pitää saada osaksi Juhlaviikkoja. Luulisi kaikkien intressissä olevan kulttuurin ja taiteen levittämisen myös lähiöihin. Lähiöissä asuu paljon ihmisiä jotka syystä tai toisesta eivät lähde keskustaan joten asuinalueen viihtyisäksi ja erilaisia tapahtuvia tarjoavaksi on osa jo pelkästään turvallisuuden rakentamista, Kontulan demarit perustelevat.

Terveysasemien työntekijävajaus puhuttaa

Jouko Malinen on kaupunginhallituksen seuraaja terveyslautakunnassa. – Vanha vitsi on se, että lääkärikunta vilkastuu, kun työaika päättyy ja yksityispraktiikka alkaa. Aukioloaikoja on pienennetty. Henkilöstömäärähän on se, joka maksaa. Jakomäessä pienten ja hiljaisten aukioloaikojen ongelma on myös turvallisuuskysymys. Palvelua pyritään laadullisesti parantamaan.

Ylihoitaja Hannele Nurkkala on pistänyt tuulemaan Kontulan terveyspalveluiden tulevaisuuden puolesta. Valtuutettu Malinen on hankkinut itselleen kaksisivuisen suunnitelman työvoiman turvaamisesta.

– Suurin ongelma on se, että lääkäreitä ei meinaa saada edes rahalla. Nuoret ihmiset näkevät hyvät liksat, mutta myös työn rankkuuden. Tammikuun alussa 2007 oli kolmen lääkärin vajaus, helmikuulla kahden. Huhtikuulla pitäisi olla täysi miehitys, ellei joku muu lähde.

– Toivoa paremmasta on siis olemassa, Malinen kertoo yleisölle.

Mihin kampanja kääntyy?

Lopuksi istumme Jouko kanssa Kontupisteen sosiaalitilassa. Mikä on tunnelma?

– Odottava tunnelma siitä, mihin kampanja lopuksi kääntyy. Suhteellisen positiivista on tunnelma itäisessä Helsingissä. Muualla ei ole ihan samaa. Kannelmäki oli viikonloppuna vaisu, Kivikossa oli sunnuntaina ainoana ehdokkaana Eeron autolla. Ihmiset tulivat auringonpaisteessa mukavasti juttelemaan.

– Toivon mukaan SAK:n kampanja herättää myös epävarmoja uurnille. Ruotsin porvarihallituksen toiminta on paha uhkakuva. Malli on otettu sieltä. Toivon, että demarit pysyvät hallitusvastuussa. Ihmisten muisti on usein liian lyhyt.

Frederik seuraa Halmeen jälkiä

– Tämä on idän vahvin ja elävin ostari. Demareilla on vankka kannatus. Kukaan ei jää herjaamaan. Aina on hyvä menekki materiaalilla.

– Vaalikampanjan on oltava täällä monipuolista. Jos et ole kärkinimi, niin on kierrettävä toreja ja ostareita. Ihmisten tapaaminen kuuluu asiaan, koska tämä on myös kunnallisvaalialue meille. Sähköinen kampanja on tulevaisuutta, josta ei voi olla pois, etenkään kun oma profiili sopii siihen.

Kontulassa Halme sai paljon viimeksi. Vanha SMP:n osasto on muutettu perussuomalaisten yhdistykseksi, johon on haalittu ympäri Helsinkiä väkeä. – Halutaan näyttää ulospäin. Frederik ja muut pyörivät eri kapakoissa. He ovat aktivoituneet, Jouko arvioi.
Laitonta vaalijulisteiden tuhoamista

– Viralliset vaalijulisteet ovat myös perinteisesti nuorison satunnaisen ilkivallan kohteita. Tämän vaalikampanjan aikana on ilmennyt aivan uusia ja laittomia konsteja häiritä toisten vaalikampanjointia. Täällä Kontulan lähialueella on tuhottu virallisia vaalijulisteita. Outoa on se, että vahingonteko kohdistuu vain demarien julisteisiin ja muut julisteet on jätetty rauhaan.

– Demarien julisteet on tuhottu kerta toisensa jälkeen aina kun ne on asennettu uudestaan. Kuulin, että samanlaista demarien julisteisiin kohdistuvaa järjestelmällistä tuhoamista on ilmennyt muuallakin päin kaupunkia. Tuhoamisella on selvä poliittinen kytkös sen järjestelmällisyyden takia.

– En usko, että perinteiset puolueet tai heidän kannattajansa sortuisivat tällaiseen, mutta uusien poliittisten ryhmien kannattajien toimintamalleista ei voi aina mennä takuuseen. Voihan jotkut ajatella, että tarkoitus pyhittää keinot - jopa laittomat, Jouko Malinen kirjoittaa 13.3. verkkosivullaan.

Keskiviikkona 14.3. myös Helsingin demareiden piirijärjestö lähestyi rikospoliisia kyselyllä samasta aiheesta. Esimerkiksi Lauttasaaressa ainakin neljä seitsemästä julisteesta oli tuhottu ennakkoäänestyksen puoliväliin mennessä. Tuhoaminen on keskittynyt joillekin alueille.
Joukon ruusujakelu itään

Esitteitä menee 14–15 000, viimeisiä kohta jaellaan, omalla alueella, mutta kohdennetusti muuallakin.

Jouko tekee töitä myös vaalien alla. On hankala aika töiden kanssa. Hän yrittää ehtiä ruokatunneilta vaaliautoille ja tietysti viikonlopun ruusujakeluun.

– Jaan ruusut Vuosaaressa, Jakomäessä, Kontulassa ja Itiksessä, urheilun hyväkuntoiseksi trimmaama Jouko vakuuttaa. Penkkariajelukin on mielessä sunnuntaiksi.

Kontupisteeseen jää Joukon tupakkasytkäriä ja karkkeja. Päiväkirjaajakin ottaa muutaman pitkän päivän päätteeksi.

Risto Kolanen