– Olen käynyt äsken puhumassa ja sanonut, että seuraavaan hallitusohjelmaan tulee lause ”asunnottomuus puolitetaan vaalikaudella”. Ruotsinkielinen televisio kysyi minulta, mistä olen niin varma. Minä kirjoitan sen lauseen sinne, Ilkka Taipale kertoo vaalipäiväkirjalle Wäiskin asunnottomuus – keskustelun pääsanomastaan.
Torstaina 15.3. ehdin klo 13 Vailla vakinaistaa asuntoa (VVA) – vaalitapahtumaan ehdokkaille. Se on alkanut ravintolalaiva Wäiskissä Hakanimessä tuntia aiemmin. Joillekin ehdokkaille vähän buuataan.
Bongaan joukosta demariehdokkaista ainakin Päivi Lipposen, Rakel Hiltusen ja Ilkka Taipaleen.
Asunnottomuus puolitetaan vaalikaudella
Nyt keskitymme Helsingin demareiden asunnottomuuden poistamisen eksperttiin, Ilkkaan. Hän lähtee vaaliin istuvana edustajana. Mikä on päivän sanoma?
– Olen käynyt äsken puhumassa ja sanonut, että seuraavaan hallitusohjelmaan tulee lause ”asunnottomuus puolitetaan vaalikaudella”. Ruotsinkielinen televisio kysyi minulta, mistä olen niin varma. Minä kirjoitan sen lauseen sinne.
– Toista on vaikeampi sanoa, mutta toivon itse, että EU:n määritelmän mukainen köyhyys voidaan puolitettaa. Se vaatii miljardi euroa. Siihen suuntaan uskon pyrittävän, Ilkka kokoaa. Hän oli itse mukana kymmenen kansanedustajan köyhyyskirjassa, joka julkaistiin kuukausi sitten.
Miten asunnottomuus puolitetaan?
Omalta osaltaan Taipale esittää myös keinot. Tapoja on kolme. Ilkka lataa ne minulle valtavalla tahdilla, loogisessa mietityssä järjestyksessä:
– Ensinnäkin, pienasuntojen rakentaminen enemmän. Suurin osa asuntojonoissa olevista ihmisistä on perheettömiä. Olemme rakentaneet Helsingissä pienasuntoja, yksiöitä vain alle 10 % kahdenkymmenen vuoden aikana.
– Toiseksi, tarvitsemme ”kovan luokan valvonnassa” olevia palveluasuntoja alle 65-vuotiaille asunnottomille. He eivät pärjää yksin asuessa, mutta kunnon kämppä ja palvelu. Se maksaa kunnille, mutta se on ainoa tapa kaikkein pohjimmaisena olevan ihmisryhmän hyväksi.
– Kolmanneksi, asunnottomilla pitää olla oma jono. He saavat asuntoja. Jos he kilpailevat samassa jonossa opettajien, sosiaali- ja terveystyöntekijöiden ja kaikkien muiden kanssa, he eivät saa asuntoja.
Asunnottomuus on moraalinen kysymys
Asunnottomia on kuutisentuhatta pääkaupunkiseudulla, joten he jäävät Ilkka Taipaleen mukaan vaalikeskustelun ja suurten kohderyhmien jalkoihin. – Heillä on paljon omaisia ja muita, jotka haluavat ongelman ratkaista. Niitä, joille asunnottomuus on moraalinen kysymys.
– Siksi asia pitää hoitaa. Olennaista on se, että asunnottomat itse äänestävät. Äänestysprosentti on vain 30 % vankiloissa, samoin asunnottomien keskuudessa. Heidän omien järjestöjen on tärkeää saada jätkät äänestämään.
Ilkka uskoo omaan ääniennätykseen
– Minulla on ollut oma soppatykki 15 kertaa. Ravitsemusliikkeissä ja kaduilla toki tapaan ihmisiä. Olen ollut televisiossa ja radiossa.
– Nyt on yhtä hyvä tunnelma kuin 1970, jolloin nuoriso liikkui. Tunnelma on selvästi parempi kuin neljä vuotta sitten, jolloin sain 4 000 ääntä. Uskon ääniennätykseen, aiempi on 4 700 ääntä. 5 000 menee rikki. Muutamassa paikassa on lähdetty jätkien kanssa suoraan soppatykiltä lähimpään äänestyspaikkaan. ”Kolme pientä ääntä marssii näin, neljä pientä ääntä Ilkalle näin…”
Yllätyksiä kaikissa puolueissa
Kysyn Ilkan vaalinenän tarkkuudesta. Viimeksi oli Halme-ilmiö idässä, jota hän puolusti omalta osaltaan ”Viikinki-muurina”, katu-uskottavana demariehdokkaana.
– Mulla ei ole nyt mitään suurempaa nenää. Oletan, että kuusi paikkaa säilyy. Siellä on 100 000 ääntä vapaassa jaossa, vaikea sanoa. Emme tiedä, mihin ne valuvat. Yllätyksiä tulee kaikissa puolueissa.
Piirin vaaliautomies Sami Siltalopin mukaan Ilkka on kuuluisa siitä, että kun hän tulee joukkoon ja näkee muita ehdokkaita, mies etsii parhaat kapakat lähistöltä. Kyselee tutuilta, mihin kannattaa mennä.
– Vaasanaukiolla näin, miten viisi ihminen jakaa suoraan suuhun ohikulkijalle. Ehkä pitäisi vähän jakaa porukoita niin, että kaksi jää paikalle. Kun menen, mihin tahansa kapakkaan, ihmiset sanovat heti äänestävänsä mua, Ilkka perustelee.
Kauppakeskukset pitää saada vapaasti auki vaalityölle.
Oulunkylän ostaria ja kapakoita
Perjantaina 16.3. klo 15–17 Ilkka Taipaleen tapaa kotikulmiltaan Oulunkylän ostarilta. Hän tarjoaa soppatykki-lohikeittoa. Sen jälkeen hän suunnistaa kapakoihin:
– En ole ihan varma, menenkö Pihlajamäkeen, Malmille vai Roihuvuoreen. Ne ovat vielä käymättä.
Mukaan illaksi on tulossa piirivaikuttaja Veikko Vermilä, jolle Ilkka antaa pukeutumisohjeet katu-uskottavaan kierrokseen. Puheissa Veikko pärjää jo mainiosti, hän kiittää asuntopoliitikkoystäväänsä.
Lauantaina 17.3. Ilkka on klo 11–13 Kolmen sepän patsaalla ja illalla Kannelmäessä, Kannelkrouvissa ja parissa muussa.
Perjantaina on ”Ilkan tallin” järjestämän merkittävän köyhyyskirjoituskilpailun tulosten julkistaminen. 800 artikkelia tuli. Palkinnot jaetaan Ekokolossa klo 13. Siitä tulee kirja ja kolme-neljä gradua, aina innostunut ja optimistinen Ilkka Taipale summaa.
VVA toi kodittomat ja päättäjät yhteen
Tarmokkaan oloinen VVA:n toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen arvioi tilaisuuden hyvin onnistuneeksi. – Tarkoitus oli saada sellaiset ihmiset kohtaamaan, jotka muuten eivät kohtaa kovin helposti. Eli kodittomat ja asioista päättävät. Kodittomat ihmiset eivät yleensä äänestä, koska he katsovat, että kukaan ei heistä välitä.
Tarkoitus oli saada asunnottomat äänestämään ja keskustelemaan tulevien päättäjien kanssa ja vaikuttamaan heihin. – Ehdokkaita ilmoittautui 33, yli 20 oli paikalla. Loppupuolella tuntui, että ehdokkaita oli melkein enemmän kuin kodittomia. Kodittomat elävät hiljaista elämää. Muutama kävi puhumassa, heillä oli omaa vahvistusta mukana.
Laurean ammattikorkeakoulun opiskelijat ja Lives of leaving – yhtye, joka on tehnyt hyväntekeväisyyssinglen sekä VVA järjestivät poikkeavan vaalitapahtuman. VVA:ssa on jo melkein 20 työntekijää. Tuki tulee Raha-automaattiyhdistykseltä RAY:ltä sekä jonkin verran kaupungilta.
Seuraava tapahtuma on Yökiitäjä-bussin yhteydessä, aikaisintaan syksyllä. Yökiitäjä on palvelubussi, joka kiertää öisin ja kerää kodittomia talteen.
Nuoret miehet syntyvät vanhoina…
Kysyn Sanna Lehtoselta, miksi ongelmaa ei saada kuntoon. Juuri tiistaina näimme Liisa Liimataisen ym 1968 – ohjelman, jossa marraskuun liike järjesti asunnottomille itsenäisyysjuhlan 1967. Vesa-Matti Loirin lauloi tunnetun tulkintansa Eino Leinosta, nuorten miesten kaatumisesta ja vanhana syntymisestä.
– Asunnottomuus ei poistu sillä, että he kuolevat pois tai muuten kertaheitolla poistu tilastoista. Ihmisille tapahtuu elävässä elämässä kriisitilanteita, joiden takia he joutuvat yhtäkkiä asunnottomiksi. Sitähän me ei voida estää elävässä elämässä.
Laurean yhteiskunnallisen vaikuttamisen proggis
Tarjolla on koko ajan hernekeittoa ja lättyjä, jotka menevät hyvin porukalle. Päiväkirjaaja elää ruokapalkalla ja nauttii myös sen lounaana.
Jututan päätteeksi kahta iloista naista keskustelun tunnoista. Laura Rantakemi on Laurean sosionomiopiskelija. Hän on muiden opiskelijoiden kanssa auttamassa VVA:ta torstain asunnottomuus-tapahtuman järjestelijänä.
Marja Collan on päihde- ja kriminaalityön jakson opettaja, joka on kytkenyt tapahtumaproduktion opiskeluun. Yhteensä Laureasta on 15 opiskelijaa mukana. – Olemme tehneet aiemminkin yhteistyötä VVA:n kanssa, mm. syksyisin asunnottomien yössä. Opiskelijat harjoittelevat ja tekevät opinnäytetöitä. Nyt oli yhteiskunnallisen vaikuttamisen proggis.
Pohdintoja Wäiskin ulko-ovella
Ravintolalaiva Wäiski tyhjenee sekä asunnottomista että ruokailijoista. Ulko-ovella miehet polttavat tupakkaa ja keskustelevat päivän annista. Kysyn myös mikrofonin ääreen kiittämään uskaltautuneelta Artsilta tuntemuksia.
– Äänestys ja juhla meni hyvin. Sanna on tehnyt kaikki kaikessa, mitä pystyy yksi ihminen tekemään.
Kysyn, mitä hän tykkää vaaliehdokkaiden asuntopuheista?
– Suurin osa valehtelee päin naamaa, mille mä nauran. Ilkka Taipale pitää kyllä puheensa. Siihen mä luotan. Muille mä nauran.
Sällikoti toimii hyvin
Artsi ja pari muuta kaveria asuvat VVA:n Sällikodissa, Helsinginkatu 50. Ei kaukana Linnanmäestä.
– Mä oon asunut toistakymmentä vuotta ulkona, kadulla. Me asutaan nyt hyvin Sällikodissa, jossa kulkureita asutetaan. Hyvät ja vapaat kulkuyhteydet toimivat. Saadaan juoda, mutta ei saa mekkaloida kodissa, kadulla kyllä. Sairaanhoito pelaa. On televisio. Omilla avaimilla pääsee hissillä hyvin sisään, Artsi ja kaveri kehuvat yhteen ääneen.
Ystävälliset miehet kutsuvat katsomaan Sällikotia, mutta kerron heille meneväni kirjoittamaan kaikista puheista tärkeää juttua.
Risto Kolanen
