– Mietin lähtiessäni vaalikuvaukseen laitanko päälleni tumman liituraitahousupuvun vai meille naisille tyypillisen jakkupuvun. Päätin valita jakkupuvun, sillä minä uskon, että meistä naisista on vallankäyttäjiksi ja päättäjiksi. Meidän ei tule peittää ja vähätellä naiseuttamme, vaan olla ylpeitä itsestämme, ehdokas Päivi Lipponen kirjoittaa omassa ja nyt myös tässä vaalipäiväkirjassa.
Rakas vaalipäiväkirja, nyt paljastan Sinulle hieman henkilökohtaista(kin)… SONK:n korkeakoulupoliittisen jaoston puheenjohtaja Päivi Hertzberg tulee tutussa seurassa Juttutuvan terassille vapun alla 1994. Olen tullut sinne Reino Paasilinnan tukiryhmän kokouksesta Postipankin Hakaniemen konttorin yläkerroksista.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Päivi soittaa ja kertoo haluavansa kysyä minulta vaalineuvoja. Ajattelen kai silloin mielessäni, että kysyypä hän lyhyen tuttavuuden jälkeen, mutta annan muutaman neuvon. Istun hänen kanssaan myös Helsingin demareiden piirihallituksessa 1996–97.
Sitten vuosina 1994–1995, ”Kun ihmeellinen tapahtuu”...
Päivi yrittää toisen kerran eduskuntaan 1999, vaikka Tellervo Koivisto hieman hillitsee jossain TV-keskusteluohjelmassa. Ahkera yritys kolmannen kerran Päivi Lipponen on ahkeroinut itsensä aikuislukion historian lehtorin toimen ohella tohtoriksi kansakoulujen sivistystehtävään Kuopion läänissä 1800-luvulla liittyvällä väitöskirjalla sekä tehnyt melkein kymmenen kirjaa. Kolme lasta ja uusi avioliitto SDP:n puheenjohtajan kanssa.
Tänään Päivi yrittää eduskuntaan kolmannen kerran, selvästi erittäin tosissaan. Torstaina 15.3. tapaan hänet Vailla vakinaistaa asuntoa (VVA) – vaalitapahtumassa ehdokkaille ravintolalaiva Wäiskissä Hakanimessä. Päivi on jo esiintynyt. Vedän hänet laivan toiseen päähän istumaan, koska puheet tulevat mikrofonista. Päiviä vähän häiritsee kova taustamelu, kun toiselle naisehdokkaille buuataan. Kysyn hänen sanomaansa asunnottomien tapahtumassa.
Torilla Itäkeskuksessa
– Tapasin Itäkeskuksessa torilla ikäiseni naisen, kolmen lapsen äidin. Hän kertoi lastensa huostaanotosta ja siitä, miten ikävä heitä on yhden lapsista syntymäpäivänä. Hänellä ei ollut edes puhelinnumeroa huostaanottoperheisiin.
– Meidän yhteiskunnassa sosiaalipalvelut eivät pysty vastaamaan inhimillisiin tarpeisiin. Turvaverkosta mennään läpi. Pelastusarmeija ja muut tekevät vähäosaisimpien parissa työtä, johon yhteiskunta ei pysty. Heille viedään kahvia roskalaatikoihin ja järjestetään vaatelahjoituksia.
Nyt pitäisi Päivin mielestä miettiä, miten pystymme tukemaan ihmisiä. Lupaus asuntolapaikasta Itäkeskuksen naiselle merkitsee mahdollisuutta nostaa itseään ja saada positiivisuutta tulevaisuuteen, tönäisy eteenpäin oman elämän hallintaan.
– Meitä ehdokkaita on täällä melkein enemmän kuin asunnottomia. Hieman sama tilanne oli aamulla työttömien tilaisuudessa, Päivi ihmettelee.
Helsinki äärimmäisen vaikea vaalipiiri
– Minulla on ollut suurin vaalikampanja näiden runsaan kymmenen vuoden aikana. Vastaanotto on ollut todella hyvä. Tukea ja kannustusta on tullut paljon.
– Helsinki on äärimmäisen vaikea vaalipiiri. Täällä on hyvin vaikea ennustaa, mihin ratkaisuihin henkilötasolla sunnuntaina päädytään. Uskon, että saamme ne kuusi paikkaan Helsingissä. Meillä on hyvä lista.
– Olen aistinut silti ihmeellistä vaisuutta kampanjassa, en tiedä mitä se sitten enteilee.
Ketkä ovat vaisuja?
– Äänestäjät ovat ystävällisiä, kiinnostuneita ja aktiivisia keskustelemaan. Olen kokenut vaalityön valtavan palkitsevana ja opettavaisena.
– Vaisuus koskee kai meitä. Aiemmin isommat vaalityöryhmät ovat olleet liikkeellä. Valtavan hieno kahvi- ja soppatarjoilu pelaa hyvin. Puolueen vaalityön tekijöiden väki on ollut vähäistä, Päivi miettii.
– Tai sitten olen vain osunut sellaisiin tilaisuuksiin
”Mustavalkoisuus kertoo minusta”
Esitemäärä on 18 000, siitä 16 000 tullaan jakamaan. Suuri osa menee käsijakeluna. Päivi harrastaa mustavalkoista mainostyyliä lehdissä. Kysyn syytä?
– Koen, että mustavalkoisuus kertoo enemmän minusta.
Helsingissä ei juuri opettajaehdokkaita. Miten koulu- ja opetusteema pääsee esille vanhus- ja eläkeasioiden rinnalla?
– Opettajat ottavat yhteyttä. Äidit ja isät ovat huolissaan koulutuksen tasosta, myös isovanhemmat haluavat, että lastenlapsilla on hyvät valmiudet elämässä.
Helsingissä ei ole suurilla puolueilla kuin kaksi opettajaehdokasta, Päivi ja vihreiden erityisopettaja Sirkku Ingervo
Helsingin opettajayhdistys teki esitteen heistä. Kaikki opettajaehdokkaat on mainittu Opettaja-lehdessä, jossa Päivi aloitti myös kolumnistina. Hänen kirjoituksiaan näkee muutenkin paljon alue- ja naistenlehdissä. Kalevaa hän avustaa kirjoituksilla. Helsingin Uutisissa, Kallio-lehden kulttuurinurkka ilmestyy jne.
Naisen erilaisuus voimavara
Päivi Lipposella on terävä kynä. Kun naisprofessori kommentoi Hesarissa hänen vaalikuvaansa ja säärien esilläolon katsojalle lähettämää viestiä, Päivi kirjoittaa omassa päiväkirjassaan 14.3., että hänelle itselleen ”naisten sääret eivät lähetä mitään viestiä”. Kuvaustilanne Työväentalon viidennessä hälyisessä kerroksessa oli tukala, ehdokkaille oli annettu tiukat pukeutumisohjeet tyylisyistä yms.
– Usein me naiset itse sorrumme sovinismiin ja mitätöintiin, jossa nainen nähdään vain sukupuolensa kautta. Esimerkiksi lasten kohdalla meidän naisten on koettava äitiys pätevyyttä lisäävänä elämänvaiheena, eikä toisinpäin. – Mietin lähtiessäni vaalikuvaukseen laitanko päälleni tumman liituraitahousupuvun vai meille naisille tyypillisen jakkupuvun. Päätin valita jakkupuvun, sillä minä uskon, että meistä naisista on vallankäyttäjiksi ja päättäjiksi. Meidän ei tule peittää ja vähätellä naiseuttamme, vaan olla ylpeitä itsestämme.– Riitta Uosukainen sanoo reippaasti kirjassani Akat aidan tekee, miehet käyvät mittaamassa: ”Olen nainen, minulle ei mahdeta mitään”, Päivi sivaltaa kriitikolleen.
Nukketeatteria Itäkeskuksessa
– Olen aina yrittänyt järjestää lasten kulttuuritapahtuman vaaleissa. Nukketeatteri Sampo esiintyi kaksi viikkoa sitten Itäkeskuksessa kirjastossa. Sinne tuli valtavasti vanhempia lapsineen, tila tuli ääriä myöten. Lapset nauttivat. tapasin yhden äidin, joka kertoi että lapsi oli monta päivää tapahtuman jälkeen laulanut teatterin lurppakorvalauluja. Eli taide-elämys oli suuri, Päivi nauraa.
Päivin omatkin tyttäret innostuivat omin avuin vaalityötön. He päättivät yllättää äidin jakamalla esitteitä Peikkopuistossa muille lapsille. – Tulin kotiin yrittäjänaisten paneelista. Tytöillä posket hehkuivat. Yksi oli partiohuivissa jakanut niitä. ”Äiti kaikki meni”. Aavistin jotain kohua lasten tempauksesta. Muut äidit tunnistavat kyllä tämän neuvokkuuden, Päivi päättelee.
Päivi ja Pirre – Päivi ja Paavo
Mitäs lopuksi tehdään vielä?
Päivi on liikkeellä lauantai-iltaan asti. Perjantai-iltana Itäkeskukset Piazzan aukiolla esiintyivät ”Päivi ja Pirre” eli näyttelijä Eija Vilpas.
Lauantaina klo 13 tulee Paavo Lipponen, kuten Päivi lausuu nauhalleni, Itä-Helsingin suuren finaalihuipentumaan Tallinnan aukiolle. Ja kello 13.20 Eero Heinäluoma puolisonsa Sadun kanssa. Nelikko kävelee rinta rinnan Pikku bulevardia pitkin rinta rinnan ja juhlaväki seuraa mukana. Piazzalla soi musiikkia ja he esiintyvät lavalla. Eero ja Paavo vastaavat juontajan kysymyksiin ja pitävät omat puheenvuorot. Sitten tulee ”tanssia pääministerin kanssa”. Lopuksi yhteishaastatteluja sekä paluu Piazzalta kohti Tallinnanaukiota.
– Jaamme ruusuja. Kun kerroin ehdotuksesta miehelleni, hän vastasi, että puolueen puheenjohtajan kanssa on hyvä lopettaa oma kampanja, suorapuheinen ehdokas tunnustaa.
Karonkassa fiilistellään
Vaalikaronkka omalle vaalityöryhmälle pidetään jo lauantai-iltana. Väkeä on suunnilleen 60, aktiivisin osa on noin 20. Miksi jo silloin, kun tulos ei ole tiedossa?
– Se on vanha perinne. Joka kerta lopetan karonkkaan edellisenä iltana. On mukava aikamoisen vaaliurakan jälkeen kokoontua yhteen ja vähän fiilistellä yhdessä.
Tuletko työväentalon valvojaisiin? – Saa nähdä nyt. Paavon ainakin lähetän sinne, Päivi nauraa lopuksi.
Punainen viiva taas ajankohtainen
Saman torstai-päivän ilta menen johtokunnan puheenjohtajana katsomaan Ilmari Kiannon klassiseen kansankuvaukseen perustuvaan romaaniin ”Punainen viiva” tehtyä Matti Tapion sovitukseen pohjautuvaa näytelmää Hannu Huuskan ohjaamana työväenopiston opistoteatterin ensi-iltana, päivää ennen Kansallisoopperan uusintaensi-iltaa. Koska Päivi on teatteri-ihminen, hän sallinee pitkän lainauksen päiväkirjavuoronsa lopetukseksi.
Romaani ilmestyi 1909, kaksi vuotta sen jälkeen, kun ensimmäiset yleiset eduskuntavaalit maaliskuussa 1907 oli pidetty. Korpiloukon Topi ja Riika äänestävät vetämällä punakynällä vinoviivan vaalilipun kulmaan, kuten siihen aikaan tehtiin. He asettuvat ensimmäistä kertaa kirkollisia ja maallisia auktoriteetteja, ”herroja vastaan”.
Vaalien ajaksi kohonnut innostus ei kuitenkaan kanna Korpiloukon arkeen: kirkkoherrasta enempää kuin agitaattori Puntarpäästä ei ole apua, kun ensin kolme lasta kuolee ja teoksen lopussa viimeisen punaisen viivan vetäjä on talviunilta herännyt nälkäinen karhu, johtava kirjallisuuden ja näyttämötaiteen opettaja Mervi Tuomikoski kirjoittaa sattuvasti opistoteatterin esitteessä.
”On helppo luvata sille, jolta paljon puuttuu”
– Kiannon romaani on välitöntä ajankuvaa, mutta myös tähän päivään yltävää, ajatonta problematiikkaa ja kritiikkiä. Kianto kohdisti sanansa 1900-luvun alun vanhoille ja uusille vallanpitäjille ja näytti korpikansan köyhyyden säälimättä tai moralisoimatta.
– Vaikka yhteiskunnallinen tilanteemme on täysin toinen kuin 100 vuotta sitten, koskettaa köyhyys ja syrjäytyminen edelleen ja jälleen liian monia. Vaalilupauksia on helpointa tehdä sille, jolla on kaikkein vähiten, jolta paljon puuttuu. Kiannon teema, pieni ihminen valtarakenteiden puristuksessa, on ajattomuudessaan ajankohtainen, Tuomikoski lopettaa.
Esitykset jatkuvat vielä la 17.3. klo 16, to 22.3. klo 19, la 24.3. klo 16, ke 28.3. klo 19, to 29.3. klo 19. Esityspaikka: Opistotalo, Juhlasali, Helsinginkatu 26
Lopetin kiitossanani Hannu Huuskalle ja hienolle näyttelijä- ja tekijäjoukolle Kiannon sanoilla sen ongelman jatkuvuudesta, pääsevätkö ”alhaiset myös vetämään punaisen viivan”.
Eliitit ovat vain vaihtuneet
Kiannon kuvaaman kirkollisen eliitin tilalle ovat tulleet markkinoiden, median ja julkisuuden eliitit kuristamaan yhteistä kansaa. Helsingin, Kiannon vanhahtavan kaunista kieltä käyttääkseni, ylhäisö – ja alhaisokaupunginosien suuret alueelliset erot on kurottava umpeen, jotta kansanvallan perusolemus ja perustarkoitus toteutuu.
Se ratkaisee vaalituloksen sunnuntaina. Puhu äänestämisen puolesta omassa ympäristössäsi. Se kannattaa aina.
Risto Kolanen
