Ulkoministeri Erkki Tuomioja veti Työväenliikkeen kirjaston 1.2. järjestämän keskustelun Paasitornin Siltasaari-saliin tupaten täyteen. Hannu Taanilan vetämässä kirjaston ajankohtaisessa sarjassa oli vuorossa tietokirjapalkittu Hella Wuolijoki ja Salme Pekkala-Dutt – teos keskustelun kohteena. Väkeä oli enemmän kuin piirikokouksissa, jotka nekin ovat täyttäneet meidät kuin sardiinit purkkiin samaan saliin viime aikoina.
Päiväkirjanpitäjä ehti kuulla vain kirjastokeskustelun lopun, koska oli arvioimassa Mirva Haltian tekemiä vaalimainoksia ja – esitteitä piirihallituksen työvaliokunnassa. Niinpä kiireisen ulkoministerin perässä piti mennä 3.2. Vantaan Tikkurilaan asti. Vaalivaltiopäivillä julkistettiin SDP:n vaalitavoitteet, jotka löytyvät http://www.sdp.fi/ – sivuilta ja Uutispäivä Demarista 5.2.2007.
Epätyydyttävä muutoksenhallinta pelottaa
Tuomioja puhui vaalivaltionpäivien alussa ”Eurooppalaisesta mallista globalisaatiossa”. Vaikka globalisaatio voi hyödyttää kaikkia, on se tuonut mukaan myös kaksi suurta haastetta:
– Globalisaation hallinnan toteuttamisen demokraattisin keinoin sekä globalisaation tuoman hyödyn jakaminen nykyistä tasaisemmin kaikille sen sijaan, että sen annetaan merkitä eriarvoisuuden ja tuloerojen kasvua niin maailmanlaajuisesti, alueittain kuin eri maiden sisällä.
– Juuri epätyydyttävä muutoksenhallinta sekä kasvava voimattomuuden tunne ovat Euroopassa monelle, myös ja nimenomaan vasemmiston äänestäjille globalisaatioon kohdistuvan pelon aihe, aiheesta paljon kirjoittanut Tuomioja mietti.
Heurekasta oli vain lyhyt matka entiseen maalitehtaaseen Vernissaan, joka oli valittu valtiotieteen tohtori Pentti Puoskarin vaalistartiksi. Vaikka ajankohta oli lauantai klo 16.30–18.30, väkeä oli noin 25. Joukossa näin monia muitakin Pentin nuoruudenystäviä – itseni lisäksi. Tuomiojan kalenterista näkee, että hän kiertää eri puolilla Suomea vastaavissa tapahtumissa tukemassa uusia ja vanhojakin ehdokkaita.
Pohjoismainen malli ei ole dinosaurus
Tuomioja kaipasi vaalikeskusteluun vähän syvällisempää otetta: – Jokaisen puolueen pitäisi kyetä kiteyttämään kantansa kolmeen kysymykseen: mikä on yhteiskunnan nykytila, minkälainen sen pitäisi olla ja miten siihen päästään. Jos näitä kysymyksiä ei käydä läpi, on olemassa aina se vaara, että vaaliohjelmat ja vaali-iskulauseet alkavat kaikilla puolueilla toisiaan. Kansalaisten politiikasta vieraantuminen syvenee, koska he saavat käsityksen, että kaikki on tätä samaa ja onko puolueiden välillä mitään eroja. Ihmiset tulisi saada valitsemaan olennaisten kehityssuuntaerojen välillä.
Tuomioja kantoi huolta pohjoismaisen hyvinvointimallin kestävyydestä ja tulevaisuudesta. Olennaista siinä on korkealaatuisten yhteiskunnallisten palvelujen ja riittävän perusturvan tarjoaminen kaikille. Sen vastakohtana oleva tarveharkintainen köyhäinhoitomalli näyttää kaikissa tapauksissa tuottavan enemmän pysyvää syrjäytymistä.
– Riittävän perusturvan tulee olla sellaista, että vain poikkeustapauksessa ihminen joutuu turvautumaan viimesijaiseen turvaan, toimeentulotukeen. Turvaverkko on kieltämättä rapautunut monella, kahdeksan vuotta ministerinä toiminut Tuomioja tunnusti.
– Pohjoismainen malli ei tuhoa talouden kilpailukykyä. Talouden makroluvut ovat kunnossa.
Tuomioja torjui mm. Elinkeinoelämän keskusliiton toistamat muotipuheet, joiden mukaan pohjoismainen hyvinvointivaltio olisi aikansa elänyt dinosaurus: raskas, kallis ja tehoton. Kaikissa mahdollisissa paremmuusvertailuissa viisi pientä pohjoismaata sijoittuvat edelleen kärkikymmenikköön – myös taloudellisessa tehokkuudessaan, koulutustasossa, korruptiovapaudessa, ympäristön suojelussa.
Toistuvaistyöttömät tulevassa työvoimapulassa
Puoskari piti SDP:n työllisyystavoitteita 100 000 uudesta työpaikasta ja 20 000 hyvinvointipalvelusta realistisena. Hän toivoi parempaa keskustelua millä keinoin väistämätöntä hoivapalveluiden työvoimalisäystä toteutetaan. Työvoiman kasvu pysähtyy v. 2010 tienoilla. Erityisesti kasvaa niiden toistuvaistyöttömien ihmisten määrä, jotka ovat välillä pätkätöissä ja välillä työttömyysturvan varassa. Työkunnossa olevat ihmiset eivät kiinnity työmarkkinoilla, vaikka tulossa on hoiva-alan työvoimapula.
– Nyt tarvitaan hyvin voimakasta työttömyyden alentamiseen tähtäävää politiikkaa. Aktiivisia työvoimatoimenpiteitä ja koulutusta tarvitaan, mm. ikääntyvän väestön uudelleen työllistämiseksi.
Aikuisten Noste-koulutuksessa on ikärasistinen yläikäraja, 59 vuotta. Perustaitoja täydentävä työuran pituinen koulutus pitää sallia, vanhempi nainen arvosteli. – Noste oli hyvä hanke. Peruskoulutus on hyvä, mutta sukupolvien koulutuserot ovat liian suuria. Se olisi pitänyt aloittaa jo 10 vuotta aiemmin. Tulosta on silti saatu.
Tukityöllistäminen ei häpeä
Puoskari on työllisyyden ja talouspolitiikan tutkija. Nuoria ryhmiä jää työelämän ulkopuolelle. Ikääntyville ihmisille, mutta myös nuorille tarvitaan uusia työllistämiskonsteja.
Aktiivisessa työvoimapolitiikassa Suomi jää Tuomiojan mielestä jälkeen Ruotsista ja Tanskasta. Molemmissa maissa panostetaan kaksi kertaa enemmän. – Jos meillä olisi sama panos, avoin työttömyys olisi kaksi prosenttia pienempi. Kokoomus sanoo tämän olevan ”temppuosastoa”. Työelämän ulkopuolelle suljetuille ihmisille oman panoksen antaminen yhteiskunnassa on myös tärkeää. Kun työllisyyslakia laman aikana uudistettiin, annoimme liian helposti periksi kuntien työllistämisvelvoitteesta.
– Kyllä, sen jälkeen vain vakinaisiin töihin saatiin tukityöllistämisrahoja. Eikä näitä ihmisiä saatu rakennusalalta julkiselle puolelle, vaikka monet olisivat remontti- ja muissa pikkurakennusfirmoissa laman yli sinnittelemään ja olisivat tolkun kirvesmiehiä. Kun tämä ei ollut enää mahdollista, työstä syrjäytyminen kasvoi ja näkyy toreilla ja kaduilla.
– Muistan omalta apulaiskaupunginjohtajakaudeltani, että Helsingissä oli vielä työllistämisryhmiä. He tekivät arvokasta rakentamistyötä, joka oli tärkeää omalle itselle ja henkiselle itsetunnolle, Tuomioja arvioi.
Kotona vai päivähoidossa?
Korson demareiden talousviisas, ”asiapoliitikko” Puoskari oli saanut vaalistarttiinsa tiukasti vastakarvaavan naisen, joka korosti Saksan perhe- ja työmarkkinapolitiikan paremmuutta alustajien ylistämään pohjoismaiseen malliin nähden. Niinpä Vernissan kahviossa syntyi lauantai-illansuussa se, mikä monesti uupuu: kunnollinen debatti ehdokkaan ja äänestäjän välillä.
3-4 – vuotiaan on hyvä olla kotona ”äidin hoidossa”, 4-6 – vuotiaan puolipäivähoidossa äidin tukemana, nainen vaati ehdokkailta.
– On tärkeää, että lapsella on hyvä äiti- ja isäsuhde. En pidä välttämättömänä, että lasta hoidetaan vain kotona, Tuomioja linjasi.
Puoskari kertoi, että Saksassa tapahtuu perhepolitiikassa muutoksia pohjoismaiden suuntaan. työelämän muutokset vaativat uusia, joustavia muutoksia. Emme voi työntää lastenhoitoa takaisin kotiin, mutta joustavuutta työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa tarvitaan ja vanhempien vastuun välillä.
– Tämä hallitus on tehnyt tässä asiassa eteenpäin meneviä ratkaisuja, mm. vanhempainrahauudistus, jossa jaetaan kustannusvastuuta siten, että naisvaltaiset työalat eivät joudu yksinään kantamaan sitä. Vaalikoneissa kysytään usein ensimmäisenä, että ”oletko kannattamassa päivähoito-oikeuden rajoittamista niiltä lapsilta, joilla toinen vanhempi on kotona”. Vastaan: ”En”. Varhaiskasvatuksessa on kyse lapsen oikeudesta. Sellaiselle lapselle, jolla ei ole aina hyvät syntymäolosuhteet, tulee turvata varhainen oikeus kasvuun, Puoskari perusteli.
Nokian laukkuryssät pakenevat
Toinen nainen siirsi keskustelun irtisanomisten arkeen. Perlos, Salcomp, Foxconn ja muut ovat saaneet valtion elinkeinotukea ja jättävät silti Suomen. Miten suhtautua nykyajan laukkuryssiin, jotka vain keräävät rahat ja häipyvät pois, tohtoreille heitettiin.
– Yrityksillä pitäisi olla ainakin määräaikainen sitoutumisvelvoite työllistää saadulla valtiollisella tuella. Ikuisia työpaikkoja ei tosin enää ole. Kohtuullinen määräaika tarvitaan. Lisäksi monet kunnat ovat antaneet tosiasiallisia elinkeinohelpotuksia, vaikka EU-aikana nyt vähemmän. Ne ovat rakentaneet toimitiloja ja luovuttaneet niitä alihinnoittelulla käyttöön firmojen eduksi, entinen kauppa- ja teollisuusministeri vastasi.
– Tekstiiliteollisuus kävi Ruotsista Suomeen hetkeksi ennen kuin pakeni muualle. Määräaikaraja on nyt viisi vuotta. Sitä on hyvä arvioida uudelleen, Puoskari lisäsi.
Kunnat yhteen ei huono ajatus
Korson demareiden puheenjohtaja Matti Aittakallio kysyi lopussa pääkaupungin yhteistyön kuntarajasiirrot menevät vaalien yli istuvan hallituksen toimitusministeristökauteen. Mikä on lopputulema?
Oikeuskansleri on kieltänyt valtioneuvoston jäseniä kommentoimasta Sipoon rajasuunnitelmia, koska he joutuvat käsittelemään asiaa oikeudellisena kysymyksenä. Tuomioja kertoi, ettei voi ottaa kantaa etukäteen, koska jääväisi itsensä.
– Tämä kuulostaa järjettömältä ja se on minustakin sitä, mutta kunnioitan oikeuskanslerin tulkintaa. Koska ei ole todennäköistä, että pääkaupunkiseudun kuntien yhteen liittäminen tulisi tähän hallitukseen enää käsiteltäväksi, kerron, etten pitäisi sitä ollenkaan huonona ajatuksena.
Raakamaalla on hintansa
– Sosiaalinen asuntopolitiikka on melkein lopetettu Suomessa käytännössä. Se pitäisi nostaa uudelleen esiin. En ota muuten kantaa ajankohtaisiin maapoliittisiin kysymyksiin Vantaalla, mutta pidän Järvenpään esimerkkinä oikeana. Raakamaa on lunastettava raakamaan hinnalla, siitä riippumatta, kuka on omistaja, sillä suunnalla kesäasuva Tuomioja sanoi.
Oulunkylän perusdemari Tapio Ojanen oli ehtinyt myös Tikkurilaan. Hän muisteli, että oli aikanaan sekä Reino Paasilinnan EU-tukiryhmässä että Erkki Tuomiojan eduskuntavaaliryhmässä. Niiden ero oli se, että Erkki vetosi myös nuoriin tukijoihin.
Kun ilta oli jo ehtinyt, pummasin kyydin Helsinkiin ulkoministerin virka-autolla. Ojanen jäi Vernissaan vartioimaan Helsingin asiaa. Autossa Töölöön selvisi, että Erkiltä on tulossa helmikuulla oma vaalilehti, hyvinvoinnin tulevaisuus -seminaari 20.2. ja Opiskelijoiden sos.dem. yhdistyksen järjestämä kulttuurijuhla 23.2. Vanhalla ylioppilastalolla. Malmin demareiden 60-vuotisjuhla 25.2. on myös merkitty ylös.
Risto Kolanen
No comments:
Post a Comment