- Ihmiset tuntevat minut jo politiikasta eikä vain aitajuoksusta. He huomaavat, että politiikkaa on tehty. Aina joskus saan vielä juosta aitoja. Onneksi harvemmin kuin ennen, kokenut Helsingin puolustaja Arto Bryggare tunnustaa vaalipäiväkirjalle kiriviikon alussa.Kansanedustaja Arto Bryggaren vaalikampanjan avajaiset olivat tammikuun lopulla Helsingin demareiden vaalitoimistolla Castreninkadulla ja sieltä yhytin ehdokkaan ja tukiryhmän maanantai-iltana 12.3. viimesilauskokouksessa.
Vaalipäiväkirjanpitäjä on ollut viikonlopun yli antibioottikuurilla. Oikea silmäluomi on tulehtunut. Syyksi päiväkirjaaja epäilisi vahvasti kokoomuksen korva-kampanjaa, jos olisi vainoharhaisuuteen taipuvainen. Onneksi vieressä Castreninkadun sohvalla istuu, Artoa sisään odotellessamme, virkeän näköinen vaalipäällikkö Tarja Tenkula, joka on siviilissä erikoissairaanhoitaja. Hän on ennenkin avustanut ystäviä silmäterveysasioissa.
Mutta unohdetaan nyt loppusuoran vaivat. Miten Arto Bryggaren vaalityö Helsingissä on sujunut?
– Kampanjassa pyyhkii todella hyvin. Tukiryhmä ottaa nyt loppukirin. Katsomme, että kaikki paikat on miehitetty, laputettu ja luukutettu. Siis, että kaikki mahdollinen on tehty. Jos löytyy jotain paikattavaa viimeiselle viikolle, se tehdään yhdessä. Tunnelma on korkealla ja vastaanotto on ollut hyvä. Tästä on kiva ponnistaa loppuun, Tarja kertoo optimistisena.
Vaalityötä ”Artsin mitalla”
Luukkujakelu on onnistunut. 15 000 on luukutettu. Pari tuhatta esitettä on annettu kädestä käteen, mikä on aina tehokkaampaa.
– Kädestä käteen jakoa tehostetaan. Oma vaaliauto on kiertänyt kaksi viikkoa ja sieltä jaamme kahvia ja esitteitä. Erikoisuutena haluan mainita aivan erinomaisen ”Artsin mitan”, 60 tuumaa eli yksi metri pitkä mittanauha. Sillä voi tarkkailla omaa vyötärönmittaa. Jos menee yli 60 tuuman, pitää huolestua ja tehdä asialle jotain.
Kakkostyypin diabetesmäärityksen saanut vaalikirjanpitäjä huolestuu jo asiasta puhumisesta ja vaihtaa nopeasti puheenaihetta Tarjan kanssa. Jos on meitä, jotka eivät uskalla mitata, voiko siitä huolimatta äänestää Artoa?
– Siitä huolimatta ja sitä suuremmalla syyllä täytyy äänestää Artoa, Tarja nauraa.
Oma vaaliauto erottuu
Tälläkin kertaa Arto Bryggare on kulkenut oman vaaliautonsa reittiä, myös paikoissa, joissa piirin autot eivät ole käyneet.
– Artolla on ollut tukijoita, joilla on ollut mahdollista pyörittää vaaliautoa. Se on tukenut myös piirin autoa. Tilanne on monipuolisempi, koska Eerolla on auto ja lisäksi massiivinen seniorien soppatykki lounasaikaan käytössä. Puolue- ja piiriväkeä on paljon rekrytoitu. Me olemme yksi palanen kokonaisuutta. Oma vaaliauto näkyy numero isona toreilla, vaalipäällikkö kiittää.
Tarja Tenkula kertoo, että taitetusta indeksistä on tullut taas paljon eläkeläispalautetta. – Meillä pitää olla vastauksena Arton indeksi, jolla hoidamme räätälöidysti pienet eläkkeet, pienellä toimeentulolla olevat yksinhuoltajat.
Viihtyäkin saa
Artolla on ollut ehkä enemmän kuin muilla ehdokkailla nk. epäpoliittisia asia- ja yhdessäolotilaisuuksia. Paloheinässä omilla kotikulmilla on jaettu mehua ja makkaraa ulkoilijoille pariinkin kertaan. Pitäjänmäen ty järjesti viikko sitten lasten- ja perhetapahtuman, kasvomaalausta, hyvinvointi-vinkkejä.
Viimeisellä viikolla on Sir Eino ja fillarimessujen vaalipaneeli tulossa Messukeskukseen perjantaina. Sunnuntaina oli näkyvällä lehti-ilmoituksella kutsu ilmaiseen rasisminvastaiseen koripallo-otteluun.
– Sunnuntain koripallo-ottelu oli Human Rights 09:n järjestämä. Se tekee erittäin arvokasta työtä Helsingissä maahanmuuttajalasten ja – nuorten parissa, ohjaa heitä koripalloharrastukseen ja muihin lajeihin. Arto on suojelija säätiössä. He halusivat koota vanhat starat All stars – joukkueen, jossa Arto oli vain yksi pelaaja, yksi stara.
– Olimme tukijoina paikalla Kisahallissa ja ilmapalloin ja liikennemerkein kannustaa omaa ehdokastamme, hän kertoo.
Kokemuksesta hyötyä
Energiaa on mennyt Tarjalla kampanjan vetämiseen, mutta sovittu diili ehdokkaan kanssa on, että Tarja ehtii myös jatko-opiskella Tampereen yliopistossa. – Tietäähän se, kuinka hyvä kampanja imee mukaansa.
Vaalikirjuri on kuullut vitsin, että jos toisen pitää olla loppusuoralla hermorauniona, niin parempi mieluummin vaalipäällikkö kuin itse ehdokas… - En ole koskaan aiemmin ollut toiselle vaalivastaava, vain itselle omalla tavallaan. Kokemattomaan nähden tietää ainakin, mitä voisi tehdä ja mitä ei, Tarja pohtii.
Särmät hioutuvat
– Arto on aika värikäs persoona, jo urheilijana ja nyt poliitikkona. Särmikäs alkuaikoina, ne ovat hioutuneet iän myötä. Nyt meille on kehittynyt enemmän ammatiltaan poliitikko, kokonainen Bryggare, vaalitoimistolta löytämäni pitkän linjan vaalivastaava, pukinmäkeläinen sähkömies Jarmo Koikkalainen arvioi.
Vuonna 1995 Arto meni läpi ensimmäisen kerran. Jarmo oli mukana jo silloin. – Myönteistä on nyt se, että eri ehdokkaiden taakse on sitoutunut ihmisiä enemmän, monet eivät ole edes puolueen jäseniä.
Vaalitukiryhmistä ei ennen puhuttu näin avoimesti. – Yhteystiedot löytyvät netistä ja ihminen voi ottaa suoraan yhteyttä.
Alkolaisten sos.dem. yhdistyksen pitkäaikainen vetäjä Unto Laurila on ollut Arton vaalipuuhissa mukana alusta saakka. Alkolaisista on paikalla muitakin, samoin Urheiluväen demareista sekä Maunulan demareista, lähellä pohjoisen Helsingin kotinurkkia. .
– 15 vuotta olen ollut matkassa. Aluksi Arto oli vähän raakile. Nyt on tullut jämäkkyyttä enemmän, tietoa ja taitoa paljon. Oikeassa paikassa osaa olla löysä, tarvittaessa jämerä, kun kova paikka tulee eteen.
– Urheilussakin Arto aina vihasi häviötä. Hänellä on kova tahto myös politiikassa. Hän on meidän ehdokas, pidämme tärkeänä, että urheilumies menee taas läpi, Unski Laurila kehuu.
– SAK:n mainoksesta tulee meille vain etunojaa, Unski haluaa lisätä.
Kilpailu nostaa Helsingin vaalimenestystä
Tunnelma vain paranee, kun pitkä vaalea mies astuu ripein askelin vaalitoimistoon ja kysyy, onko ”toimittaja Kolanen liittynyt tukiryhmään, hienoa”. Nappaan Arton hetkeksi sivuun ja pohdimme vaaliviikon loppusuoraan.
– Helsingissä menee asetelmasta johtuen ihan hyvin. Meillä on kovia kisaajia, kun näin paljon (vuodesta 2003 vapautuneita) ääniä on jaossa. Jokainen pikkuvaalitukiryhmä puristaa aika kovaa. Vertaan viiden eduskuntavaalin (1991-) kokemuksella. Helsingin piirin tulokkaatkin, Jacob Söderman ja Eero Heinäluoma, ovat olleet kovin vauhdissa.
Ostarien valloitus muuttuu
Pohdimme Arton kanssa sitä, että ostarien valloittaminen on lisääntynyt. Kun olin LASY:n puheenjohtaja 1995, Helsingin uusi kyky oli ehdokkaamme ja sai välillä rauhassa painia vanhan urheilututtunsa kanssa lumihangessa, koska muita äänestäjiä ei paljon näkynyt. Meitä niin nauratti.
Toissa lauantaina Arto oli viiden demariehdokkaan kera samalla ostarilla. Viime lauantaina kokoomus ja keskusta vyöryivät yhtä isolla ehdokas- ja tukijaporukalla pienelle ostarille, jossa Helsingin vaalitulos ei ratkea. Tällaistako tämä tulee olemaan. Kilpailijat tulevat syliin?
– Joo, kokoomus katsoo mallia meidän aiemmista vaalikeinoista. Ensi lauantain Tallinnan aukiosta pitää tehdä dokumentti. Veikkaan, että tulossa on aikamoinen markkinahumu.
– Jaoin tänään makkaraa muiden hernerokan sekaan. Jono oli välillä 200 metriä. Joskus sitä miettii, miksi emme ole jatkuvasti jalkautuneita, esim. kunnallisista asioista. Ihmisiä kiinnostaa tietää, mitä sanottavaa demareilla on kilpailuttamisesta, palveluista, Helsingin kaavoituksesta ja asuntotuotannosta. Meillä on hyviä viestejä tärkeistä teemoista.
Erkin kanssa vaaliveteraani
Sunnuntain äänestys ratkaisee, vaikka ennakkoäänestyksen trendi on kasvanut. Arto sai ennen enemmän liikkuvia äänestäjiä vaalipäivänä. – Nyt odotan, että saa enemmän perinteisiä ennakkoäänestäjiä, Olen viidettä kertaa ehdokas. Erkki ja minä olemme Helsingin listan vaaliveteraanit, muut ovat ihan junioreita.
Näin sanoo mies, joka melkein päihittää Jouni Backmanin eduskuntaryhmän ”nuorimman miehen” tittelistä. Yllättävää, kun sitä tarkemmin miettii. – Olen se demari, joka on tehnyt töitä melkein 20 vuotta tämän kaupungin hyväksi. En ole keräämässä vain nk. muiden ääniä. Kaikki keräävät meidän ääniä.
– Ihmiset tuntevat minut jo politiikasta eikä vain aitajuoksusta. He huomaavat, että politiikkaa on tehty, Aina joskus saan vielä juosta aitoja. Onneksi harvemmin kuin ennen.
Kaupunkipolitiikan kaipuu
Kaupungeissa syntyvät Arton mielestä työpaikat ja jokapäiväiset vapaa-ajan palvelut, elämän syke. Kaupungeissa kohtaamme myös suurimmat tulevaisuuden haasteemme. – Köyhyys on kaupunkien ongelma ja syrjäytyneisyys on entistä yleisempää juuri kaupunkiseuduilla. Ympäristöongelmat ja -haasteet kasvavat kaupunkiseutujen kehityksen myötä.
Suomalainen kuntarakenne on tunnetusti vanha ja kärjistäen ajalta ennen polttomoottoreita. Julkiset palvelumme, jotka kunnissamme tuotetaan, ovat aivan eri maailmaan suunniteltu. – Taas ovat alkamassa kaipuuviikot parempien palveluiden puolesta. Vanhustenpalveluita pitää parantaa ja eläkkeitä pitää nostaa, opiskelijoidemme elämää helpottaa, työttömyyttä poistaa ja paljon muuta. Ja veroja keventää, Arto Bryggare ironisoi kaksi kuukautta sitten Uutispäivä Demarin (10.1.2007) hienossa linjakirjoituksessa.
Helsingin haaste valtakunnallinen
Harvemmassa ovat hänen mielestään vaatimukset sadoista kuntafuusioista, joita tarvittaisiin, jotta kaivatut julkiset palvelut ympäri Suomenniemen pystyttäisiin takaamaan. Raha auttaa, mutta ei ratkaise ongelmaa. – Pienemmällä määrällä palveluiden tekijöitä kunnissa on tuotettava vähintään samat palvelut. Ei siinä ulkoistamiset tai muut vippaskonstit auta. Suomeen tulee jatkossa paljon ”hoonosti” suomea tai ruotsia taitavia, mutta ulkomainen työvoimakaan ei pelasta meitä pulastamme.
– Helsingin seudun haasteet ovat valtakunnallisia. Hoitoketjut vanhuspalveluissa eivät toimi. Eivätkä toimi jatkossakaan, ellei yhteisvastuuta kaupunkien kesken asian järjestämisessä synny.
Yhteiseen sitovaan asumisohjelmaan
Köyhyyden vähentämisessä asumisella on Arton mukaan suuri merkitys. Köyhyys keskittyy aina metropolien ydinkeskuksiin. Tämän asian hoitamiseen me tarvitsemme kaikkia Helsingin seudun kuntia. Vastuuta on jaettava.
– Asuntopolitiikka ei voi olla vain kilpailua veronmaksajista. Eri elämäntilanteiden asumistarpeet on mahduttava saman kunnallisen päätöksentekoprosessin sisään. Pääkaupunkiseutu tarvitsee yhteisen, sitovan asunto-ohjelman tai kuntia on nopeasti fuusioitava.
– Seuraavan hallituksen ohjelmassa kaupunkipolitiikan ongelmiin on puututtava. Pelkkä sanahelinä ei riitä. Uudella hallituksella on edessään kunta- ja palvelurakenneuudistuksen seuraava vaihe. Kuntien ja valtion verotulot on jaettava niin, että kannustimia ja keppejä on riittämiin. Hiekkalaatikot on vaihdettava suurempiin, joko kuntien itsensä toimesta tai hallituksen tekemänä, Arto Bryggare esittää.
(Jatkuu Jouko Malisen vaalipäiväkirjauksella pian…)
Risto Kolanen
