Anna Mäenpää avasi näyttävästi

Sähköposti toi mediakutsun keskiviikoksi 17.1. ravintola Lasipalatsiin, yläkerran Palmu-huoneeseen. Paikan päällä selvisi nopeasti, että kyse oli nuoren, Helsingin demareiden jäsenäänestyksessä komean nousun 10. sijalle tehneen Anna Mäenpään maksuseminaari.

Paikalla oli hyvin toimittajia, Sanomien Vartti-lehdestä Talouselämään. Istuin Mikko Mäenpään, vanhan OSY-sukupolvitoverini pöytään, jossa oli muutakin sukua. Joten tunsin itseni ihan sedäksi tyttären vaaliseminaarissa. Oman yhdistyksen, Haagan ty:n ja Munkinseudun demareiden vaikuttajia bongasin joukosta.

Houkuttimeksi oli saatu Sampo Oy:n konsernijohtaja Björn Wahlroos ja Toimihenkilöunionin puheenjohtaja Antti Rinne. Aiheena oli muodikkaasti ”Suomen malli kilpailun haitta vai etu?”. Annan taustajoukoissa näyttää olevan paljon nuorten demaripohdiskelijoiden ”Suomi-ilmiö” –kirjan (TSL 2005) tekijöitä.

Kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin liitto

Ehdokkaan ydinajatus on, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaa hyvät lähtökohdat suomalaiselle menestykselle globaalissa kilpailussa. – Yhteiskuntaa tulee toki uudistaa. Tasapaino kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin välillä on löydettävä tulevaisuudessakin!

Ongelmiakin on. – Länsimaissa talouden rakennemuutos heiluttelee paikoin pahasti työmarkkinoita. Viimeisin esimerkki tästä on Perlos.

Anna Mäenpää kysyy, mitä merkitsevät tuottavuuden ja tuloksellisuuden kannalta irtisanomisten ja turvattomuuden lisääntyminen työelämässä.? Vaikka Suomessa toimivien yritysten kannattavuus on hyvällä tasolla, silti tuotannolliset investoinnit suuntautuvat lähinnä Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan.

Osaamistaso vahvemmaksi

Passiivinen tuudittautuminen nykytilaan on väärin. – Suomessa on jatkossa pystyttävä entistä paremmin vahvistamaan osaamistasoa. Tämä vaatii muutoksia niin korkeakouluverkossamme kuin elinikäisen oppimisen puolellakin.

Kysyin ehdokkaan mielipidettä Wahlroosin heittoon korkeakoulujen lukukausimaksuista. Anna Mäenpää vastasi kannattavansa suomalaisen koulujärjestelmän tasa-arvoista peruslinjaa, joka mahdollistaa sen laajuuden kansan keskuudessa. Hän ei kannata lukukausimaksuja korkeakouluihin suomalaisille tai Euroopan alueelta meille tuleville opiskelijoille.

Sen sijaan maksujen ilmaisuuden hän jättää auki, keskusteltavaksi Euroopan ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Ajatuksen eettinen perustelu jäi minulle vähän epäselväksi. Tästähän keskustelimme myös SDP:n Jyväskylän puoluekokouksessa 2005, jossa istuimme Annan kanssa yhden päivän vierekkäin. Aysu Shakir taisi tehdä aloitteenkin asiassa Helsingin ryhmän tuella.

Ankkalammikko ei tuota 18 tohtoria vuodessa

Björn Wahlroos piti vauhdikkaan virityspuheen moneen ajankohtaiseen asiaan, työmarkkinoiden jäykkyyteen, kannustinongelmiin, suomalaiseen ”turvallisuusfokusointiin”. 1980-luvun kasinohuumasta kuivin jaloin selviytynyt pankkiiri on hyväpuheinen porvari, joka uskaltaa haukkua yhtä hyvin patruunat kuin ay-liikkeenkin. Meillä kaikilla oli niin hauskaa. Onneksi tämä ei ollut yleisötilaisuus, jossa Nalle olisi varastanut shown.

Wahlroos muisteli, kuinka hänen professoriaikanaan Hankenilla valmistui vain yksi kauppatieteen tohtori vuodessa. Nyt niitä tulee yliopistojen määrään keskittyvän tuloskilpailun takia 18 vuodessa. – Uskokaa minua. Suomenruotsalainen ankkalammikko ei voi tuottaa 18 kauppatieteen tohtoria vuodessa…

Erilainen nuori ehdokas

Harvalla 24-vuotiaalla ehdokkaalla on niin isot, ”aikuiset” vaaliteemat kuin Anna Mäenpäällä. Hän ei puhu päivähoitoryhmien koosta, hedelmöitymishoidosta tai siviilipalvelun pituudesta.

Anna on hyvin kansainvälinen, arvoliberaali ja vahvaa talouden pohjaan hyvinvointipalveluille puolustava sosialidemokraattinen ehdokas. Eurooppalainen nuori, jolle mukanaolo kaikissa demokraattisissa instituutioissa on itsestäänselvyys. Hyvä vaihtoehto äänestäjälle.

Vaalikentillä kansan parissa jokaisella ehdokkaalla pitää silti olla vastauksia kaikkiin ihmisiä askarruttaviin ongelmiin. Tai ainakin kykyä aistia, mistä suunasta vastauksia pitää etsiä.

Risto Kolanen